Turnauksista Kun unelmat Espanjan aurinkorannoista kariutuivat, tuli mieleen Tanskan kaunis kesä (lue: kylmää, koleaa ja sateista). Shakkiturnauksiakin löytyi lupaavasti: Sommerskak, Politiken ja Roskilde. Ensimmäiset urheat shakkituristit, Miikka Mäki-Uuro ja Tapani Sammalvuo, suuntasivat Kööpenhaminaan heti SM-turnauksen päätyttyä. Pelillisesti Sommerskak-turnaus ei ollut mainittava, mutta molempien pelaajien pöytäjalkapallotaito lienee kehittynyt suuresti puolentoista viikon aikana. Miikka poistui Sommerskakin jälkeen nauttimaan Suomen armeijan täydestä ylläpidosta ja ulkoilmaleireistä. Politiken-turnauksessa suomalaisten lukumäärä moninkertaistui. Kastrupin lentokentällä turisteja (Niina Koskela, Henri Koskinen, Heini Puuska ja Teemu Vihinen) odotti varsin arvovaltainen vastaanottokomitea: tuore Suomen mestari KvM Tapani Sammalvuo oli paikalla ohjaamassa oikeaan bussiin. Todellakin, oikeaan bussiin. Parinkymmenen minuutin ajelun jälkeen Suomen mestarimme totesi, että bussi oli oikea ja suunta väärä. Henri sai mitä arvokkaimman suurmestaripäänahan voittamalla Islannin Thröstur Thorhallssonin tyylikkäässä pelissä. Pari vuorokautta tämän koitoksen jälkeen pääsi lämpimimmästä ja kirkkaimmasta auringosta nauttimaan pysyttelemällä tiiviisti Henrin läheisyydessä. Maljojen kohottelun lisäksi juhli Henri voittoaan nauttimalla balilaisessa ravintolassa "mollukoita" (=iso lautasellinen vaaleita äyriäisen makuisia kierrejuttuja). Thorhallsson puolestaan lohduttautui kasinolla kuitaten turnauksen aikana kokonaisuudessaan vajaat kolmekymmentä tuhatta kruunua. Niina teki Politikenissa jonkinasteisen ennätyksen pelaamalla kahta Heiniä vastaan. Miikan ollessa kaukana koti-Suomessa aloimme jo suunnitella naimakauppoja: kaksi Heini Puuskaa olympialaisissa voisi herättää ansaittua huomiota. Heini sai jälleen tehtyä hienosti elotuloksen, mutta eloluku jäi edelleen haaveeksi. Jokaisen tuloksensa jälkeen Heini on havahtunut Fiden lyheneviin laskentakausiin eli taas kerran oli edellinen tulos vanhentunut Palkintojen jako oli yhtä suomalaisjuhlaa: viisi suomalaista kävi pokkaamassa seitsemän palkintoa. Parhaiten menestyi Tapani, joka nousi estradilla käymättä jakamaan kuudetta sijaa. Heini puolestaan nettosi parituhatta kruunua ratingpalkintona. Ikävä kyllä naisten palkintoja ei ollut jaossa, suomalaiset kun olisivat tässä turnauksessa yltäneet kaksoisvoittoon. Politikenin jälkeen valtaosa suomalaisturisteista palasi kotiin, yksi töihin, yksi jatkamaan lomailua ja yksi opiskelemaan lineaarialgebraa. Pari urheaa jatkoi Roskildeen, Tapani töihin täydentämään kesäpeliensä määrän neljäänkymmeneenyhteen ja Niina jatkamaan lomailua. Roskildessa päästiin yllättäen muutamana päivänä nauttimaan kuumasta kesästä. Lisäksi Tapani järjesti lisäsäteilyä pelaamalla mielenkiintoisen remissin Sveshnikovia vastaan. Peliin valmistautuminen oli jo itsessään haaste: kannasta löytyi parisataa kappaletta Sveshnikovin pelaamia c3-sisilialaisia. Muita huomioita Kööpenhaminassa eivät shakkituristit tosiasiassa tietystikään olleet pelaamassa shakkia. Matkan pääasiallinen tarkoitus oli samanaikaisesti menossa olleet jazzfestivaalit. Erityisesti Henri ja Teemu olivat joka ilta jammailemassa, milloin potkupallon katselulta ennättivät. Suurimpana elämyksenä koettiin Future 3 eli vapaasti suomennettuna Kolme Nörttiä. Kolme pikkupoikaa lavalla heilahdellen syntetisaattoreita säädellen ihmetyttivät suuresti suomalaisyleisöä. Risto Eskolan mainostama helppo raha Strögetin pikapelilaudoilta houkutteli turistilaumamme paikalle. Pikkupoikien pelaamat pelit näyttivät tasoltaan varsin kohtuullisilta. Panoksena liikkuneet parikymmentä kruunua eivät kuitenkaan innoittaneet haastamiseen. Tuskinpa yllätysefekti olisi ollut edes kovin suuri: seuraavana päivänä samat islantilaiset pikkupojat bongattiin turnaussalista. Kööpenhaminan vapaapäivä sujui - kunhan ensin iltapäivällä herättiin - tutustuttaessa Christianian vapaakaupunkiin. Vaikka opaskierroksella kuulimme pitkät palopuheet hashiksen eduista alkoholiin verrattuna, tyydyimme kuitenkin terassilla nauttimaan hamppuolutta tarjolla olleiden keksien ja sätkien sijaan. Tanskalaisten shakinpelaajien joukosta nousi selvänä persoonana esiin Carsten Byrn. Ennen pelejä Byrn kyseli suomalaisilta ystävällisesti, millä kielellä toivoimme kommunikaation sujuvan. Yhteiseksi kieleksi löytyi ruotsi, jota Byrn kertoi osaavansa, mutta jatkoi kuitenkin juttelua tanskaksi. Tapania vastaan pelatessaan hän kesken kaiken pomppasi omalla siirtovuorollaan ylös ja alkoi kierrellä turnaussalissa. Päättelimme, että hän oli etsimässä vahvistusta teoriatiedoilleen daami-intialaisessa. Niinaa vastaan hän puolestaan alkoi kellon käydessä kirjoitella käsivarteensa. Ne hieroglyfit jäivät arvoitukseksi; ehkäpä hän teki muistiinpanoja jälkianalyyseja varten. Heini keräsi turnaussalissa ihailevia katseita shakkikynsillään. Turnauksen alkuvaiheessa ruutuja oli vain neljä per kynsi, mutta kierrosten kuluessa ja kynsien kasvaessa päästiin kuuteen ruutuun. Suomen miespelaajatkin innostuivat tästä muodista ja häiriköivät satunnaisesti vastustajiaan ruskeavalkoisilla pikkurillinkynsillä. Puolalainen KvM Jan Adamski oli mukana kaikissa kolmessa turnauksessa. Niina pääsi tekemään tuttavuutta heti Politikenin ensimmäisellä kierroksella, kun Adamski tuli vaatimaan kenkien vaihtoa liian kopinan vuoksi. Myöhemmin Adamskista tuli ylin ystävämme. Hän virnisteli iloisesti, jutteli kanssamme muutamia sanoja kaikilla mahdollisilla kielillä ja yltyi jopa kehumaan molempien ulkoasua. Tapanin uusi vaatekerta sai kommentin "Good position!" ja Niinan värisilmä aiheutti tyytyväistä nyökkäilyä. Molemmissa turnauksissa oli mukana Englannin vaahtosammutin Luke McShane, 2495-lukuinen 14-vuotias KvM. Tämä ihmelapsi pelaili taukoamatta kärkipöydillä voittaen mm. Nick DeFirmianin ja Jonny Hectorin. Politikenissa "Lucky Luke" jäi palkintorahoitta, mutta Roskildessa ylsi mainioon kolmanteen sijaan. Pikanttina yksityiskohtana mainittakoon, että urheat shakinpelaajat Jonny Hector ja Erling Mortensen pelasivat "miniottelun" näissä peräkkäisissä kolmessa turnauksessa. Hector otti 3-0 murskavoiton. Jäämme mielenkiinnolla seuraamaan, miten Mortensenin henkinen kantti kestää herrojen seuraavassa kohtaamisessa. Turistina paikalla vieraili Graham Hill Burgess, englantilainen KvM, joka saapui paikalle vain koska Tanska on niin lähellä Englantia. Mikäli nimi kuulostaa tutulta, lienevät syynä Batsfordin kirjat, joita herra on muinoin toimittanut. Shakkiturismin ohella Graham hoiti tuttaviensa kanafarmia. Kanat osoittivat ennustamisen lahjoja DeFirmianin pelien suhteen. Voittopäivinä kolme munaa, tappiopäivinä yksi, tasapeleistä kaksi ja - yllätys yllätys - vapaapäivänä neljä. Kierre jatkui DeFirmianin syntymäpäivään asti, jolloin hän mursi kanojen ennustukset voittamalla remissiksi "tuomitun" pelin. Islantilaisen Gudfridur Lilja Gretarsdottirin paluu shakkitantereelle ei tuottanut suurta menestystä. Sen sijaan Lilja päätyi paikallislehteen sankarittarena: koulumajoituksessa asuessaan hän heräsi eräänä pimeänä yönä raivokkaaseen yritykseen avata koululuokan ovi. Yrityksen epäonnistuttua hiipparit siirtyivät seuraavalle ovelle. Tässä vaiheessa Lilja nappasi arvokkaimman omaisuutensa mukaan, hyppäsi ikkunasta ulos ja ryntäsi lähimpään puhelinkioskiin. Islantilainen hätänumero toimi Tanskassakin, ja poliisit saapuivat paikalle nappaamaan jo ennestään etsimänsä ryövärit itse teossa. Loppukaneettina todettakoon, että vaikka turnauksissa ei saavutettu huomattavaa menestystä, päästiin kuitenkin toiseen päätavoitteeseen eli luomaan kansainvälisiä suhteita.