SM Yrjö Rantanen

Syntymäaika ja -paikka:
23.4.1950 Tampere

Opiskelut ja ammatti:
Kansakoulu, shakin sekatyöläinen.

Perhesuhteet:
Eronnut (kolmasti), 17-vuotias tytär.

Shakkisiirtojen oppiminen:
1956, yleislakon aikana, jolloin isäni (shakkimestari Matti Rantanen) opetti kaikille lapsilleen (kaksi tyttöä ja kolme poikaa) shakin alkeet.

Shakkikerhoon liittyminen:
1968, Tampereen Shakinystäviin.

Nykyinen shakkikerho:
Tampereen Shakinystävät.

Saavutukset shakissa:
Suurmestari 1980, Maltalla. Sain myös toisen pöydän parhaan tuloksen ja kultamitalin. Kaksi vuotta aikaisemmin Buenos Airesin olympialaisissa tein myös SM-tuloksen ja olin kakkospöydän toiseksi paras. Muutamia Suomen mestaruuksia on joukkue- ja henkilökohtaisista kisoista ja myös avoimista sekä pikapeleistä.

Paras peli:
?

Makea voitto:
Buenos Airesin shakkiolympialaisten viimeisen kierroksen peli bulgarialaista suurmestaria Jevgeni Ermenkovia vastaan. Peli oli keskeytynyt minulle jonkin verran edullisempana, mutta selvää voittoa analyyseissä ei löytynyt. Peliä jatkettaessa Ermenkov kuitenkin teki epätarkkuuden ja niin ensimmäinen suurmestarikiinnitykseni oli tosiasia.

Onnekas peli:
Samassa Tallinnan kisassa pelini David Bronsteinia vastaan oli keskeytynyt ennen peliäni Christiansenia vastaan. Varsinkin turnaustilanteeni huomioon ottaen en ollut kovin toiveikas kuoripelinikään suhteen. Kuitenkin varsinaisesti onnea (?) minulla oli ollut ensimmäisessä istunnossa. Avauksessa sain kyllä etua, mutta Bronstein torjui helposti kaikki hyökkäysyritykseni. Tyypillisesti ajauduin aikapulaan enkä pystynyt perääntymään hyvässä järjestyksessä. Juuri kun odotin lopullista iskua Bronstein pelasikin pari löysää, jolloin sain siirrot täyteen. Kuoripeliä jatkettaessa Bronstein ei mielestäni edes yrittänyt tosissaan voittaa. Yllätyksekseni hän sitten ehdotti tasapeliä - suomen kielellä! Bronstein kertoi, että hän oli oppinut sen Helsingin shakkiolympialaisissa ja halusi päästä sitä myös käyttämään!

Katkera tappio:
Suurmestari Larry Christiansenille kahdeksannella kierroksella Tallinnassa 1979. Olin aloittanut turnauksen kuudella tappiolla, joista monissa minulla oli hyvä asema, ja seitsemäs tuli Christiansenia vastaan (seitsemännen kierroksen pelini oli tässä vaiheessa kesken). Voitin avauksessa puhtaan laadun ja olin varma voitostani. Jouduin kuitenkin jonkinlaiseen kipsiin ja hävisin surkeasti. Pelin jälkeen ei ollut kovin hauskaa jakaa nimikirjoituksia, joiden pyytäjiä oli, kumma kyllä, aika paljon. Päästyäni ulos juoksin kymmenisen minuuttia ilman päämäärää. Sitten suuntasin hotelliini, jossa piti olla mm silloinen tyttöystäväni Liisa ja isäni. Päästyäni perille kuulin, että laiva ei ollut päässyt tulemaan jääesteiden vuoksi! Muistaakseni lähdin kaljalle.

Pahin munaus:
Olen varmaan hävinnyt ajalla aika monta peliä hyvässä- jopa voittoasemassa tehdessäni viimeistä siirtoa ennen ajantarkistusta.

Unohtumaton shakkikokemus:
Voitin avoimen Norjan mestaruuden 1973. Olimme liikkeelle pienkoneella (Piper Cherokee) ja paluumatkalla Ruotsissa kahautimme metsään. Meitä oli koneessa neljä matkustajaa, mutta kukaan ei loukkaantunut, vaikka kone meni päreiksi.

Arvokkaimmat päänahat:
?

Avausvalikoima:
Mustilla 1. e4:ään yleensä sisilialaista, enimmäkseen lohikäärmettä. 1. d4:ään tavallisesti daamigambiittia, viime aikoina useimmiten vastaanotettua. Valkeilla vain harvoin muuta kuin 1. e4.

Pelityyli:
Tasapelejä pyrin välttämään paitsi tietenkin mustilla selvästi vahvempiani vastaan. Aloitteen eteen olen valmis tekemään paljon.

Shakki-idolit:
Morphy, Aljechin, Geller, Kasparov...

Shakkimotto:
Kenenkään analyyseihin ei pidä luottaa paitsi omiin.

Parhaat saavutukset elämässä:
Selviytyminen lähes järjissään ja aika terveenäkin viisikymppiseksi.

Muut harrastukset:
Shakki ei ole minulle harrastus. Harrastan esimerkiksi lukemista (viimeksi olen lukenut Haanpäätä). Sellaiset liikuntamuodot kuten kävely ja pyöräily eivät nekään oikeastaan ole mitään harrastuksia, vaan kuuluvat luonnollisena osana elämäntyyliini. Moottoripyöräily lienee taakse jäänyttä elämää eikä mietiskelyäkään kai lueta harrastukseksi.

Muuta:
Koulunkäynti oli minulle hyvin vastenmielistä. Mielestäni minua siellä yritettiin valaa sellaiseen muottiin, johon en oikein sopinut. Yllättävää kyllä, myöskään työntekoon en ollut erityisen innokas! Siinä 14-18-vuotiaana minua kiinnostivat oikeastaan vain moottoripyörät. Muutamilla harvoilla työrupeamilla olinkin saanut kokoon rahaa sen verran, että pystyin ostamaan RR-pyörän, jolla kävin harjoittelemassa veljieni kanssa Ahveniston radalla. Isä ei kuitenkaan ollut harrastuksestamme läheskään yhtä innostunut, ja hänellä oli ikävä tapa herätellä meitä aamuisin työnhakuun! Vanhimman veljeni kanssa keksimme, että isää hämätäksemme pelataan aina shakkia hänen tullessaan töistä. Hämäys onnistuikin - vai onnistuiko sittenkään? Työnhakuun isä ei tosin enää yhtä voimakkaasti patistanut, mutta minä rupesin kiinnostumaan shakista oikeasti. Aika nopeasti peli tulikin minulle jopa moottoripyöriä tärkeämmäksi enkä ajanut yhtään kisaa, vaikka Ruissaloon olin jo ilmoittautunutkin. Vielä nykyäänkin kilpamoottoripyörän ääni ja risiiniöljyn haju saa kylmät väreet liikkumaan selässäni. Silti olen tyytyväinen, että löysin shakin, sillä se on antanut minulle todella paljon. Myös vanhin veljeni, joka on ajanut monenlaisilla pyörillä kansallisia ja kansainvälisiäkin kisoja, sanoi minun valinneen oikein. Hänen mielestään minun luonteellani ei kauan olisi hengissä heiluttu RR-kisoissa.

13.07.2001