Nopean shakin joukkue-SM Sastamalassa 5.6.2011

1

2. SalSK      - 10. LahS 1 (1982) : 3½-½

Kiik 	      - Tauriainen (2110) : 1
Westerinen    - Hegelberg (1996)  : 1
Pihlajasalo   - Valkama (1926)	  : ½	
Nieminen      - Vehkalahti (1896) : 1

Eka kierros lähti käyntiin hieman häröillen: kuka pelaa, missä pelaa, kuka huilaa, entä pöytäjärjestys!? Laitetaanko varapelaajaksi Pienmestari vaiko Sanni. Tietty selolukuaan parempi Samuli sopi hyvin porukkaan. Noh, onneks se kierros alkoi niin oli pakko päättää. Samuli laitettiin pelaamaan, kun se hänellekin sopi ja odotettavissa oli tietty miten päin tahansa rutiinivoitto paljon heikommasta vastustajatiimistä, Lahden 1 joukkueesta.

Kalle hallitsi peliään melko suvereenisti ja pääsi luultavasti haluamaansa loppupeliin, jossa Tauris helpommin häviäisi. Tauris näytti silti pelaavan melko hyvin ja sitkisteli jonkin aikaa. Heikki myös voitti pelinsä. Handella valitettavasti lähti sunnuntaiaamu melankolisissa tunnelmissa laudan äärellä ja Valkamalla oli mahku ottaa pistekin tuliaisiksi kotikonnuilleen. Masentava alku kerta kaikkiaan, mutta onneksi Hande sai pelastettua remin. Itse huilasin ja Samuli hoiti pelinsä hyvin 4. pöydällä ja voitti, joten mukava alku saatiin tiimillemme.

2

SalSK         - 5. MatSK (2163)   : 3-1

Kiik	      -	D. Ebeling (2299) : 1
Westerinen    -	M. Ebeling (2237) : ½	
Pihlajasalo   - Laine (2197)      : ½
Järvenpää     -	Dennis (1920)     : 1

2. kiekalle tulikin jo vähän shakin pelaajia muistuttavia äijiä. Ebelingin poika paketoitiin kauniiseen pakettiin rusetin kera, ihan joulu tuli mieleen, kenenkä muunkaan toimesta kuin Kallen. Isäpappa silti sitkisteli hieman paremmin ja Heikki joutui tyytymään remiin. Hande alotti pelin hyvin napsasemalla mokun suihinsa ikään kuin lohdukkeeksi edelliskierrokselta, mutta sekavuuksien takia peli meni silti remiin. Itse pelasin idän poikaa vastaan Carolla kiusaten. Aikani pähkäilin alussa, että kumman jatkon ottaisin, molemmat näytti hyviltä, ehkä hieman liikaakin herkuttelin. Dennis sitkisteli huonommassa loparissa ihmeen pitkään ja kekseliäästi käytti kaikki oljenkortensa hyödyksi eli tuputti vääriä jatkoja minule minkä ehti. Ajan vähetessä sain silti onneksi selkiytettyä melko pitkän jauhannan tarpeeksi helpoksi loppupeliksi jossa en voisi mokata. Sinänsä huvittavaa, kun tuo valittu loppupelijatko piti olla HELPPO LOPPUPELI, mutta pelin aikana se ei siltä niin paljoa näyttänytkään! Noh voitin kuitenkin itselleni edullisen loppupelin ratkeamatta ainakaan koviin suuriin virheisiin.

Kierroksen jälkeen oli hieman taas hässäkkää, Hande kun oli hieman pettynyt turnauksen alusta ja mietittiin, että pitäisikö Samulin pelata loput kierrokset, jos Handen pelit eivät vaan ottaisi sujuakseen.

3

SalSK 	      - 3. VammSK 1 (2272) : 2½-1½

Kiik 	      - Rantanen (2416)  : ½
Westerinen    -	Pohjala (2262)   : ½
Pihlajasalo   -	Kauko (2265)	 : 1	
Järvenpää     -	Lehtimäki (2128) : ½

Uusi kierros uudet kujeet! Vammalan tiimiä vastassa Salo ja kuinkas ollakaan Niemi se luikki ties minne eikä suostunut luovuttamaan pistettä! Ehkäpä oli saanut salolaisista veijareista tarpeekseen kun häviöt ovat tulleet hiljattain niin Juha H:stä (liigapeli), Samulista (lauantain henkilökoht. nopeen SM) mua vastaan muistaakseni joukkueblitzeissä, henkilökoht. nopeen SM:ssä 2010 ja joskus hävis mulle 3 pitkää selopeliä putkeen mikä on aika ihme kun vastassa oli tällainen roiskija (ja sainpa muuten vuosia sitten niitä voittoja hänestä ties millä epäsovinnaisilla roskahöökillä). Noh tyrkkäsivät siis Lehtimäen Terpan tykinruoaksi. Noh, oma pelini piti kiireisenä, joten en kerinnyt juurikaan katsomaan muita pelejä. Kallen peli meni remiin, mikä oli tietty ok, kun Rantanenkin on vahva pelaaja. Heikin peli meni pisteenjakoon ja Hande anasti röyhkeesti pisteen. Vieressä olevalla pöydällä näytti olevan höökää päällä, joten tällä kertaa Hande pääsi normaaliin kuntoonsa ja hoiteli vastassa olevan FM-pojan mennen tullen ja varmaan fiiliskin siinä parani. Itse objektiivisesti sanoen hallitsin peliä koko ajan, mutta vastassa oleva poika ei tietenkään ymmärtänyt luovuttaa! Poika koitti sotkea 1.e4:sta vastaan, milläs muullakaan kun sissulla! Noh tietenkin pelasin Alapinia ja vieläpä jotain oikein sivulinjaa jonka keksin laudan äärellä. Kaikenlaista hässäkkää sopi vältellä ja näytti se kannattavankin. Asema pysyi edullisena pitkän aikaa, mutta saadessani mokun edun hetkeksi aika alko olemaan vähissä ja sit meni mokun etu ja asema näytti tylsältä remiltä joten hyvässä joukkuehengessä ehdotin remiä että tiimi voittaisi. Vähemmän aikani takia olisin saattanut jopa hävitä.

Samalla myös mielessämme taisi varmistua asia, että Handen alku 2/3 pisteellä oli jo ihan mukava ja eka voitto käsittääkseni, vaikka en juuri pystynyt peliä seuraamaan, ikään kuin ajautui tarpeeksi johdonmukaisesti edun saamisesta pisteen anastamiseen ja turnausmenestyksemme jatkuisi myös seuraavilla kierroksilla samalla porukalla.

4

SalSK         -	1. TammerSh 1 (2360) : 2½-1½

Kiik	      -	Karttunen ((2445) : ½
Westerinen    -	Lehtinen (2417)   : ½
Pihlajasalo   -	Kytöniemi (2297)  : ½
Järvenpää     -	Kiltti (2279)     : 1

Vastustajat vielä kovenivat ja vastassa oli TammerShakki, hieman selokeskiarvoltaan parempi. Lisäksi Kytö sai hyvistä pikapelitaidoistaan tietenkin apuja myös nopeeseen shakkiin. Tästä vastustajatiimin kovuudesta huolimatta kerkesin katsomaan asemaa ainakin viereisestä pöydästä jonkin aikaa. Kuulemani mukaan Kartun daami olisi jäänyt kiinni Kallee vastaan, mutta poika koukki onnekkaasti remin. Ehkäpä seuraavalla kerralla Kalle saa Kartusta ansaitsemansa voiton pitkässä tai nopeessa pelissä. Heikilläkin oli voittoasema jonkin aikaa. Handen peliä katsoin välillä ja Kytö pelasi jotain roskaa häntä vastaan. Hande sai pelin hyvin hallintaan, Mauritkin vaarallisen näköisesti, mutta Kytö silti yltyi taistelemaan aseman tasaisemmaksi, joten pisteenjaosta sovittiin. Meillä oli siis jossain määrin epäonnea Tammeria vastaan, sillä pöydillä 1.-3. olisi hyvin voinut päättyä pari ellei jopa kolme peliä meidän voittoon. Nopeessa shakissa ellei toisinaan pidemmässäkin pelissä asiat kuitenkin muuttuu helposti ja monia sekavuuksia ja jatkoja ei kerkiä laskemaan. Ratkaisevaksi peliksi jäi siis oma pelini Kilttiä vastaan. Eilen olin harmittavasti hänelle hävinnyt voittoasemasta aikapulani takia. Ennen peliä puhkuin kuitenkin tarmoa aikalailla eikä mistään pelosta ollut tietoakaan. Monesti yhden tai monen tappion jälkeen vastustaja saa psykologisen yliotteen, mutta jostain syystä ei tällä kertaa. Päätin mielessäni että voittaisin pelini vaikka se olisi viimeinen tekoni!

"Koukku" valitsi valkeilla 1.c4 mikä oli omasta mielestäni perin erikoinen valinta koukkijalta. Tai ehkäpä hän oli eiliseltä vakuuttunut että osaan Carosta enemmän teoriaa, jos siis pelaisi 1.e4. Noh, mietin pelin aikana että pelatako liigapelivalintani 1...g6, vaiko jotain muuta. Päädyin silti pelaamaan 1...c5 koska en uskonut häviäväni asemallisessa enkussa Koukulle, vaikkakin Koukku onkin osoittanut pelaavansa nykyään melko tervettä shakkia ja toki pelasi aluksi myös minua vastaan.

Avaus meni melko mukavaan asemaan itselleni, ehkä lievän edun sain itselleni. Pelasinkin tappomeiningillä: järkeviä siirtoja ja nopeasti. Ja suurin pirtein aseman mukaisesti. Koukku sen sijaan lähti solidin alun jälkeen hieman repimään ja hankki joitain heikennyksiä asemaansa. Ehkä hänellä oli kova paine voittaa ja tuoda tiimilleen meistä voiton ja kultamitali. Tai sitten hänellä oli liikaa itseluottamusta henkkoht. nopeen mitalin myötä tuloksella 6½/7, kuka tietää (?) Huolimatta siitä, että asema kääntyi itselleni enemmän edullisemmaksi, tapahtui daamien vaihdot ja mentiin loppupeliin tasamateriaalissa. Asema näytti melko lailla yllättäen remiltä ja se joka koittaisi ahnehtia koko pistettä häviäisi itse. Tässä vaiheessa päätin, että jaahas tällaiseen pelin kuitenkin meni, pakko ottaa remi, koska muuta ei ole tarjolla eli valmistauduin pelaamaan vaan normaaleja siirtoja menemään remiin koska muuta ei ole tarjolla. Koukulla toki oli vapari, mutta se näytti kovin heikolta. Sillä hän koittikin innokkaasti puskea eteenpäin ja sain taas etua materiaalitasapainon heilahtaessa minun edukseni pikku hiljaa enemmän, kunnes pääsin D+T vs T+L+L-lopariin jota sitten alettiin jauhamaan, itselläni pääosin 10 s/siirto. Hetken meinasi kunkkuni jäädä shakkien alle niin pahasti, että siirtojen toisto olisi edessä, mutta löytyikin yksi pakoruutu. Jaa taas jauhettiin. Onneksi pääsin kehittelemään itsekin shakkeja ja uhkauksia, jotka vihdosta viimein kasvoivat sen verran pahoiksi, että Koukulta olisi ainakin upa mennyt ja ihan lopussa masa oli vääjäämätön kohtalo. Jälleen kerran siis pääsin jauhamaan ratkaisupeliä. Jonklainen toisinto tämä näytti olevan liigamatsista SalSK-Etvas, jossa pelasin vikaa peliä Heikki Saloa vastaan ja voitollani Salo sai täpärästi selätyksen vastustajastaan. Koko tiimin tulokset olivat tietenkin hyvät.

5

SalSK 	      -	4. Aatos (2225)   : 3-1

Kiik	      -	Seeman (2453)     : ½
Westerinen    -	Issakainen (2265) : 1
Pihlajasalo   -	Linnanen (2168)   : ½
Järvenpää     -	Graeffe (2015)    : 1

Vielä viimeinen oikea koitos ja se on siinä! Kovista jengeistä tuli vielä Aatos vastaan ja tästä olisi matka vaan alaspain, ei turnausmenestyksen mielessä vaan vastustajien vahvuudessa.

Kalle ja Hande sopivat nopean remin, joka Handen osalta hieman kummastutti. Ehkäpä hänellä oli kova luottamus että loput 2 pelaajaa toisi ainakin 1,5 pojoo ja joukkuevoiton Aatoksesta. Olisin silti olettanut, että Linnanen oltaisi jyrätty nopeastikin, koska hän pelaa liian erikoisia ja huonoja avauksia. Tässä pelissä hän kuitenkin osasi pelata ihan kelpo avausta ja asema oli Handen mukaan hieman Linnaselle etuinen, joten tasapelistä sovittiin.

Taktikointi tuotti oikean lopputuloksen, sillä Heikki voitti pelinsä. Itse pääsin jälleen kerran pelaamaan valkeilla Graeffee vastaan, jo 3 kerta peräkkäin, siis selopeleissä. Uskomatonta! Noh tällä kertaa enpäs mennytkään avoimeen sissuun 1.e4 c5 alun jälkeen vaan jälleen kerran kiusasin Alapinilla vastustajaani. Molemmat pelasi vähän omiaan ehkä avauksessa, tosin itse ainakin pelasin melko perussiirtoja, vaikka varmasti parannuksiakin olisi ollut. Melko äkkiä sain yliotteen asemasta, Alapin ei todellakaan näyttänyt sopivan Graeffelle! En tainnut niin kummosia siirtoja pelata (lähinnä törkkäsin alussa vastustajan kunkun töröttämään keskelle lautaa ja aloin sitä kiusaamaan sekä napsin jonkun hölmön mokun ajankulukseni), mutta vastustajani se jotain koukkua koitti kehitellä ja ennemminkin hävitti itsensä ehkäpä tympääntyneenä ja harmistuneena tylsän asemallisesta avauksesta (ainakin näin monesti ajattelen kun vastustaja pelaa sissua). Voitto siis tuli munkin laudalla, joten käsittääkseni kahden sopuremin jälkeen venyttiin kuitenkin peräti kahteen voittoon.

6

SalSK 	      -	6. ESK (2072)        : 4-0

Kiik          - Pudas (2220)         : 1
Westerinen    -	Munukka (2001)	     : 1	
Pihlajasalo   -	Aki Korhonen (2021)  : 1
Järvenpää     -	Pasi Korhonen (2045) : 1

Nyt oli heikentynyt vastustajat tuntuvasti ja se näkyi tuloksissakin, sillä ESK jyrättiin maan rakoon. Pudaksen poika tietenkin laitettiin nöyrtymään, luultavasti "Vaihdot päälle, koukut pois"-periaatteella. Heikkikin otti pisteen pois Munukalta. Hande yltyi taistelemaan toden teolla ja nihkutti mokun edullaan loppupelistä voiton pulskasta Korhosen pikkuveljestä, eikä paljon hätkähtänyt kaverin tatuoinneista. Noh, minulle tuli sitten isoveli, joka kuitenkin hävisi vielä nopeemmin. Caron karikoihin joutui tämä mies kompuroimaan ja huolimatta että hän keksi melko hyviä siirtoja R vs T-loparissa ei sitkistely auttanut kauaakaan. Vaarana oli ainoastaan reunasolttuni heikkous ja vastustajani uhkaus saada korotetuksi vaparinsa. Onneksi toisella sivustalla mulla oli mahku saada vapari itselleni ja sen takia peli oli asemallinen voitto valkeen kuninkaan jäädessä vaan ihailemaan neekeripojan juoksua kaukaa, järjestyksenvalvojana toimiva tornini kun ei päästänyt tätä katsojaa sotkemaan juoksukilpailua. Maksimituloksella siis voitettiin tämä kierros.

7

SalSK	      -	9. SSK (2013)   : 3-1 

Kiik	      -	Tuovinen (2096) : 1
Pihlajasalo   -	Aakio (2051)    : 1
Järvenpää     -	Broman (2012)   : ½
Nieminen      -	Turner (1891)   : ½

SSK tuli vastaan vikalla kierroksella, Heikki jäi huilaamaan ja Samuli pääsi ruotuun. Salon kärkipöydillä otettiin rohkeasti voitot eikä jääty ihmettelemään sen kummempia. Itse taisin jo lössähtää kullankiilto silmissäni ja ihan ok aseman ollessa edessä se heikkeni vähän liikaakin. Moukka oli menossa ja asema näytti suurin pirtein häviöltä ja jopa tylsän asemallisen rauhalliseltakin (ei siis juuri olisi kehdannut sekoittaa asemaa edes millään roskakoukulla). Noh, onneksi sain neronleimauksen, joka saatto olla se ainoa koko kierroksella ja ehdotin remiä shakkimestari Bromania vastaan, joka "innoissaan" otti sen vastaan. Innostus tosin hieman laantu kun nopeiden lyysien jälkeen havaitsi asemansa sekä hyväksi että vieläpä turvalliseksikin. Noh mies oli ihan lupsakas ja varmaan moni tässä vaiheessa, ehkä hänkin, oli jo aika väsynyt peleihin tai vaan kyllästynyt. Samuli innoissaan päästessään vikalle pöydälle sopi melko äkkiä remin! Remistä heikompaa vastaan onneksi annettiin lohdutuksena kultamitali myös hänelle, joten ehkäpä tuo remahdus ei ollut hiin hirveä diili!

Lopputulokset:

1. Kiik		5½/7, suoritusluku 2545
2. Westerinen	4½/6, suoritusluku 2416
3. Pihlajasalo 	5½/7, suoritusluku 2369		1 peli pöydällä 2
4. Järvenpää 	5 /6, suoritusluku 2363		1 peli pöydällä 3
vp Nieminen	1½/2, suoritusluku 2087

Loppulyysit:

Vaikka aivan yhtä kovia tiimejä ei ollutkaan tänä vuonna kisaamassa mestaruudesta, niin voin sanoa, että teimme silti historiaa! Ei vain toinen perättäinen kullan anastus, vaan tällä kertaa laitettiin vielä paremmaksi edellisvuodesta. Pisteiksi jäi 14/14 ja 7 kierroksella ei millään pöydällä otettu rumia nollia pilaamaan tuloksia vaan jokainen peli päätty joko remiin tai voittoon. Itse olen melko lailla tyytyväinen, että ehdotin remiä vastustajan selvässä edussa vikalla kierroksella enkä alkanut pullistelemaan liikoja, sillä se yksi 0 olisi ollut ruma tahra koko tiimin tilastoissa.

Niinpä siis minä ja Samuli saimme ekan SM-kullan ja Kalle, Heikki ja Hande saivat kartutettua omaa kokoelmaansa. Meille ekan mitalin saaneille mielestäni joukkuevoitto oli aiempien tapahtumien valossa ansaittu siinä mielessä että oli melko hilkulla ettemme saaneet jo edellispäivänä henkkoht. nopeen SM:ssä pronssisijaa, se kun olisi tullut vikan pelin voitoilla, joissa molemmilla oli suuri etu ellei peräti voittoasema. Suuremman kunnian menestyksestä minun on silti pakko antaa Kallelle, Heikille ja Handelle, jotka pelasivat kaikki erittäin hyvin. Korkeiden suorituslukujen lisäksi otan huomioon myös heidän ottamat sopuremit, jotka tietenkin laskivat jonkin verran suorituslukuja, mutta tällä kertaa nuo remit kuitenkin varmistivat joka kierroksen joukkuevoitot. Samuli olisi mielestäni luultavasti pärjännyt myös suunnilleen omalla tasollani nopeassa, jos olisi pelannut enemmän pelejä. Mukavaa oli myös kannustusjoukkona olleen Sannin ja Tompan mukanaolo joukkuehengessä!

Jari Järvenpää