Nopean shakin SM Mäntässä 15.5.2010

Lauantain henkilökohtaiseen SM-turnaukseen oli tullut salolaisia kiitettävästi ottamaan osaa mitalitaistoon. Turnauksessa olivat mukana Heikki, Ralf, Heini, Tomi ja allekirjoittanut. Turnauksen edetessä oli tyypillisesti jännitystä ketkä kirisivät kärkeen ja keitä salolaisista joutuisivat vastakkain ja niinpä ainakin yksi pelipari kantautui korviini, kun jouduin Ralfia vastaan. Jälleen kerran jouduin myöntämään Ralfin paremmaksi kolmannella kierroksella.

Ralf pärjäsikin hyvin voittonsa jälkeen ja oli kärkikahinoissa mukana. Heikki pärjäsi myös loistavasti. Molemmat joutuivat kuitenkin kestämään kovia vastuksia vahvan alun jälkeen ja valitettavasti tippuivat mitalitaistosta loppuvaiheessa. Heikki menetti pisteen hyvin pärjänneelle Pekka Köykälle.

Itselläni alkoi turnaus kehnosti, sillä ekalta kierrokselta sain vaivaisen pisteen puolikkaan nuorelta pelaajalta Henri Mynttiseltä, joka minun olisi pitänyt voittaa vahvuuslukujen vertailun myötä. Avaukseni meni vähän pieleen, mutta häviöasemassa Mynttinen ehdottikin orastavassa aikapulassaan (hänellä aikaa 1:25, minulla muutama sekunti) tasuria, josta seurasi salamannopea kädenojennukseni. Häviön kolkutellessa ovea tasapeli on aina tervetullut vieras.

Seuraavan kierroksen pelini sentään voitin heikompaani vastaan, mutta 3. kierroksen tasapeliehdotuksesta Ralfia vastaan en niin innostunut, koska turnauksessa olleita jokusta suurmestaria ja kansainvälistä mestaria vastaan voitot ja tasapelit olisivat vaikeampia saavuttaa. Seuraavan kierroksen, n. 2000-lukuisen vastustajani onnistuin voittamaan melko helposti, jopa niin helposti etten muista miehen nimeä! 5. kierroksen vastukseni, Ari Rantasen voitettuani mietin Samulin kanssa hieman tilannettani: pitäisikö pisteilläni 3½/5 koittaa voittaa molemmat pelini vai riittäisikö puolitoista pojoa viimeisistä. 5/7-tulos ei tietenkään riittäisi mikäli monet kärkipelaajat eivät pelaisi keskenään tasapelejä. Lopputuloksista päätellen yliarvioin tulevien tasapelien määrää, sillä niitä ei juurikaan tehty.

Pääsin melko hyvään loppurynnistykseen kärkeä kohti, koska kaksi viimeistä peliäni menivät tuloksellisesti aivan nappiin. Yksi parhaista peleistäni olikin 6. kierroksen pelini Henri Pohjalaa vastaan. Viimeisestä matsista miellytti vastustajani, Tommi Luukkonen, koska olen pärjännyt häntä vastaan ihan hyvin. Päätin kiusata Luukkista jälleen kerran 1.b3-avauksella. Aloitin kyllä hieman epäilyttävällä avauslinjalla, mutta ehkäpä psykologisesti linja toimi hyvin, sillä Luukkis ratkesi jokuseen pahaan virheeseen.

Loppusaldokseni jäi siis 5½/7, jolla kuitenkin heltisi vain vertailun mukainen viides sija. Tämä kieltämättä oli yllätys, ettei 5½ pojoo riittänytkään, mutta niin oli myös itselleni loppukiri. Turnauksen loputtua mietitytti kärkipöydän Karttunen-Köykkä nopea sopuremi, joka kätevästi toi Köykälle mitalisijan nostaen myös vertailupisteitä. Myöhemmin huomasin silti, että mitalit menivät ilmeisesti parhaiten pärjääville eli oikeisiin osoitteisiin, sillä oma suorituslukuni ei riittänyt aivan kärkikolmikon lukemiin ja 4. sijalle päässeellä Risto Tuomisella kävi samoin. Summa summarum olen melko tyytyväinen tulokseeni, koska yleensä olen nopeassa shakissa pärjännyt kehnosti, edellisenä yönä ei tullut juuri nukuttua ja osittain avausvalmistelutkin jäivät kesken. Lisäksi uskon ensimmäisen SM-mitalini tulevan jossain vaiheessa, kun näin lähelle pääsin tällä kertaa. Siinä mielessä taktikointini onnistui hyvin, että jätin kaksipäiväisen pikapeliosuuden festareista pelaamatta, koska olisin silloin lähtenyt lauantain koitokseen uupuneempana.

Kommentoituja pelejä:
Henri Pohjala - Jari Järvenpää
Jussi Hämäläinen - Heikki Westerinen

Jari Järvenpää