Etusivu > Historia > Tusen-Manna

Hannunniitun koulun 4a-luokka Tukholmassa 1.4.2000

Vuosi sitten Antti Rytkönen SKSLH:sta ehdotti meille matkaa Tukholmaan sikäläiseen Schack-fyran tapahtumaan. Lyhyestä valmistautumisajasta johtuen emme pystyneet ajatusta toteuttamaan, mutta teimme päätöksen, että ensi vuonna lähdetään. Opettaja Esa Hankomäki lähti pontevasti puuhaamaan käytännön asioita ja rahoitusta. Elokuussa aloitin viikoittaiset harjoitukset pelkästään k.o. neljännen luokan kaikille oppilaille, joista vain viisi oli aikaisemmin ollut kerhossani. Puolessa vuodessa kaikki 30 oppilasta (mukana 14 tyttöä), oppivat ainakin shakkisiirrot ja pelin perustiedot, pystyen pelaamaan jo aivan mukavasti ja innostus oli huikaiseva.

Alkuvuodesta saimme paikallisen järjestäjän Torsten Gustavssonin faxin, että S-f ei taloudellisten vaikeuksien vuoksi toteudukaan (Kaupungintalon vapaan käytön sijaan peritään 130000 Skr:n vuokra). S-fyran käydään jollakin Tukholman eteläpuoleisella koululla. Tilalle tarjottiin Tusen-manna-schacket-kisaa Tukholman Kaupungintalolla aprillipäivänä. Se ei kuitenkaan ole joukkuekisa ja henkilökisan finaalit käytiin vasta 2.4., joka ei enää sopinut matka-ohjelmaamme.

Perjantai-illan tungoksessa yli 40-henkinen ryhmämme ahtautui Viking Linen hytteihin, 21 oppilasta (9 tyttöä) ja saman verran aikuisia. Aamulla satamassa tuli eteen ensimmäinen aprillipila. Vastassa oli opas kiertoajelua varten, mutta ei bussia. Tietokatko oli ollut Turun ja Tukholman matkatoimistojen välillä. Lauantaiaamuna auton hankinta vei puolisentoista tuntia. Onneksi pelien alkuun oli reilusti aikaa ja tutustuminen Tukholmaan toteutui, eikä edes satanut.

Kun puolenpäivän aikoihin saavuimme Kaupungintalolle, saimme todeta kisapaikan todella upeat pelipuitteet suuressa aulassa. Korkea sali häivytti äänet oudon hiljaiseksi kohinaksi. Pelisysteemikin selvisi vähitellen. Ei tapahtumassa aivan nimenmukaista tuhatta osanottajaa ollut, mutta yli 800 kuitenkin. Ensiksi pelaajat oli jaettu viiteen ryhmään. A-ryhmän vahvuusluku oli yli 2300. Me kuuluimme kaikki alle 1400:n, eli E-ryhmään, jossa oli 62 pelaajaa. Näistä oli koottu 8 kappaletta kahdeksan pelaajan ryhmää, jotka oli pyritty tekemään keskenään tasavahvoiksi. Huomasimme kyllä, että alkupään ryhmät olivat vähän loppupään ryhmiä tasokkaampia. Lisäksi kesken kisan lopetti muutama ruotsalainen pelaaja, ja usea alkukierrosten mattivoitoistamme mitätöitiin, koska keskeytys oli tapahtunut ennen turnauksen puoliväliä. Kukin ryhmä pelasi keskuudessaan täyskierroksen eli 7 ottelua 15+15 min miettimisajoin. Sunnuntaina ryhmävoittajat ja jokunen parhaista kakkosista jatkoivat finaaliturnauksilla. Lähdimme kuitenkin illalla laivalla Turkuun, eikä Laura Pienihäkkinen, joka ainoana meistä sai paikan jatkopeleihin, jäänyt niitä pelaamaan.

Parhaita tuloksiamme:

Laura Pienihäkkinen 4½/5 ryhmänsä 1.
Kalle Pansio 4/5 " 2.
Matias Heikkilä 5½/7 " 2.
Jesse Karen 4/5 " 2.
Tomi Topi-Hulmi 5/7 " 2.
Tuomas Huuhka 5/7 " 2.
Petteri Pasala 4/6 " 2.
Matti Järvinen 4/6 " 3.

Osa kakkossijoista oli jaettuja, koska vertailuja ei laskettu.

Olimme saaneet yhteensä 50 pelivoittoa, useimmat hienoja matteja, 9 tasapeliä ja 66 kirvelevää tappiota, joista vähintään 10 menee heikon ruotsinkielentaidon piikkiin. Kielimuuri oli melkoinen, eikä Turun poika (tyttö) saanut millään ilmaistua itseään tiukassa, ilmiselvässä tilanteessa. Ohjaajien avustusta tulkkaustilanteessa olisi mielestäni pitänyt sallia. Toisaalta peli on kahden pelaajan välinen tapahtuma, sekin on kyllä totta! Pari esimerkkiä tapahtumista: aluksi lievimmästä päästä. Vastustaja vie sotilaansa vastalaitaan, painaa kellon siirron jälkeen ja lähtee etsimään daamia. Suomenkieli ei riittänyt selvittämään edes ruotsalaiselle tuomarille, ettei toisen siirtovuorolla enää nappuloita vaihdella. Eräs karkeimpia tapauksia oli kosketussääntörikkomus. Vastustaja otti käteensä daamin, kokeili sitä kaikkiin kuuteen mahdolliseen ruutuun, huomaten, että kaikissa se tulisi syödyksi. Hän palautti daamin ruutuun ja siirsi lähettiä, joka teki shakin ja söi kuninkaan takana sijainneen tornin. Tyttö oli tilanteessa mahdottoman tehtävän edessä, kun toinen ei ymmärrä hänen vetoomuksiaan.

Sivullisten sotkeutumista tilanteisiin pääsi tapahtumaan vastustajiemme puolella siirtojen neuvomisena ja oudoimpana silmiini sattuneista erään isän vaatimus jo sovitun tasapelin uusimiseen. Peli ei ollutkaan enää kahden pelaajan keskinäinen tapahtuma ! Itse pelissä toteutettiin ikuinen shakki; ratsu shakkasi, kuningas väisti, ratsu shakkasi, kuningas väisti, useita kertoja. Paikalla sattumalta ollut nuorempi tuomari totesi tapahtuneen ja kirjasi tasapelin pöytäkirjaan. Isä oli huomannut, että kuninkaalla olisi ollut muitakin pakoruutuja, eikä peli olisikaan ikuinen shakki ja haki ylemmästä tuomaristosta vanhemman henkilön. Tämä järjesti laudalle uuden aseman materiaalilla, joka muistikuvien mukaan oli jäänyt pelissä (asemaa kukaan ei voinut muistaa). Ajaksi annettiin 5+5 min. Asema pelkistyi nopeasti (tasavaihdoin syötiin torni, ratsu, lähetti ja 3 sotilasta). Molemmilla oli jäljellä 3 sotilasta (f, g ja h) sekä ruotsalaisella torni, joka hänellä oli ollut ylivoimaa itse pelissäkin. Aikaa hänellä oli vielä pari minuuttia ja Turun pojalla puolisen minuuttia. Kumpikaan ei pitkään aikaan siirtänyt sotilaitaan, kuningas edestakaisin g1-h2 ja torni sinne tänne tyhjällä alueella, joskus shakatenkin. Koska kyse oli vain ajanpeluusta, tuomio oli tasapeli, meidän riemuksemme.

Kaiken kaikkiaan matka oli erittäin opettava ja onnistunut. Shakki sai monta uutta vannoutunutta ystävää nimenomaan mukana olleista vanhemmista, lapsethan olivat innostuneita mennessäänkin, mutta into kasvoi vieläkin ja seuraavia kisoja jo kyseltiin. Nehän ovat sitten Koulun Suurjuhlat Helsingissä ja sinne lähdemme neljällä joukkueella. Kotimatkalla tuntui olevan aihetta juhlimiseen.

Päiviö Kallio

Takaisin ylös