Ehdottomasti parhain pelini kirjeshakin XX MM-turnauksessa oli seuraava saksalaista Manfred Hafneria vastaan käyty asemallinen kamppailupeli, jossa onnistuin viemään avauksessa saamani pienen edun lopulta voittoon asti. Hämmästyksekseni Dresdenin shakkiolympialaisten peli Tomi Nybäck – Magnus Carlsen meni samaan suhteellisen harvoin pelattuun muunnelmaan. Tuon pelin reaaliaikainen seuraaminen Internetin kautta oli kieltämättä mykistävä kokemus. Nähdessäni miten Tomi tylysti pudotti maailman ehdottomiin kärkipelaajiin kuuluvan norjalaisen, oli selvää, että seuraava yö vierähti tätä suomalaisen shakkihistorian kannalta merkittävää peliä analysoidessa. Laitan tuon pelin analyysini myös tähän, sillä Tomin peli varmasti ansaitsee tulla analysoiduksi monelta taholta.

Aluksi kuitenkin tuo oma pelini, joka pelattiin 25.10.2004 – 7.4.2008. Saksalainen vastustajani oli tämän MM-finaalin ikänestori täyttäessään 70 vuotta turnauksen alkamisvuonna.

 

Kuningatargambiitti (D37)

Kirjeshakin 20. MM-finaali

Pertti Lehikoinen (Suomi) – Manfred Hafner (Saksa)     

1. d4 d5 2. c4 e6 3. Rc3 Le7!

Tämän siirtojärjestyksen Tigran Petrosjan toi peliareenoille 1950- ja 1960-lukujen taitteessa ja käytti sitä kolmessa vuoden 1963 MM-ottelupelissään Mihail Botvinnikia vastaan. Nopeasti tätä siirtojärjestystä myös rupesivat käyttämään mm. Viktor Korchnoi, Anatoli Lutikov, Boris Spasski, Lajos Portisch ja monet muut tuon aikakauden huippupelaajat. Vuosien 1985 – 1987 MM-ottelupeleissään sekä Kasparov että Karpov käyttivät tätä siirtojärjestystä usein. Suomalaisista pelaajista ovat ainakin Jorma Kekki ja Antti Nokso-Koivisto säännöllisesti suosineet tätä siirtojärjestystä.

Pelisiirron tarkoituksena on välttää vaihtomuunnelman pahimmat riesat, jotka syntyvät siirtojen 3…Rf6 4. cd: ed: 5. Lg5 jälkeen, jolloin mustalla on tiettyjä vaikeuksia kuningatarlähettinsä sijoittamisensa kanssa, sillä jatko 5…c6 6. e3 Lf5 7. Df3! on epäedullinen mustalle. Siirron 3…Le7! idea tulee ilmi jatkossa 4. Rf3 Rf6 5. cd: ed: 6. Lg5 c6 7. e3 Lf5 tai 7. Dc2 g6 seuraten 8…Lf5 ja molemmissa tapauksissa musta on ratkaissut ”huonon” c8-lähettinsä ongelmat ja näin valkean kannalta vaihtomuunnelma kadottaa mielekkyytensä. Voidaankin sanoa, että siirron 3…Le7! tarkoituksena on pakottaa valkea sijoittamaan ratsunsa f3:een tai vaihtoehtoisesti pakottaa valkea pelaamaan lähettinsä f4:ään normaalin g5:n sijasta ja molemmissa tapauksissa vaihtomuunnoksella valkea ei voi toivoa saavuttavansa tasa-asemaa enempää.

Mielenkiintoinen kysymys sitten onkin, pitääkö mustan ylipäätänsä pelätä vaihtomuunnelmaa. Ainakin yhden vastauksen tähän kysymykseen antaa oma pelini  Alexander Uggea vastaan kirjeshakin XIX ¾-finaalista, joka on julkaistu Kirjeshakissa 2004 peli No 2. Tuossa pelissä nujersin kanadalaisen vastustajani ja onnistuin nipin napin pääsemään MM-finaaliin vastustajani jäädessä niukasti finaalin ulkopuolelle. Kanadalainenkin tosin onnistui pääsemään seuraavasta MM-karsinnasta finaaliin ja pelasi 21. MM-finaalissa sijoittuen hienosti hopealle itsensä Joop J. van Oosteromin jälkeen ollen turnauksessa ainoa pelaaja, joka ei hävinnyt yhtään peliä.

4. Rf3

Mustan edellinen siirto käytännössä pakotti minut luopumaan vaihtomuunnoksesta. Oli siis keksittävä jotakin muuta.

4...Rf6 5. Lf4

Tässä olin aina aikaisemmin pelannut 5. Lg5, mutta viimeisimmän kirjepelini tällä siirrolla päätyttyä tasan jo 17 siirron jälkeen oli halu yrittää jotakin muuta. Eipä tosin myöskään 5. Lf4 avauskirjojen mukaan mitään etua valkealle anna, mutta asia ei ole aivan näin yksinkertainen. Valkealla on kuitenkin avaussiirron suoma etu puolellaan ja lähetti diagonaalilla h2-b8 on selvästi hallitsevampi kuin kumpikaan mustan läheteistä. Näin ollen luotin vahvasti siihen, että jotakin kyllä matkan varrella keksin ylläpitääkseni valkean toiveita pienestä edusta.

5…0-0 6.e3 Rbd7

Yleisin jatko tässä on 6…c5, mutta pelisiirron ohella myös jatkoja 6…b6 ja 6…c6 on tässä pelattu melko säännöllisesti.

7. c5 c6 8. Ld3 b6 9. b4 a5 10.b5!

Tätä siirtoa on tässä asemassa pelattu ainoastaan muutaman kerran, mutta olin ladannut avausteoreettisen uutuuden tähän muunnelmaan. Tavallisesti tässä pelataan 10.a3 La6 11. 0-0 Dc8 tasa-asemin. Näin meni Dresdenin shakkiolympialaisissa marraskuussa 2008 pelattu peli Tomi Nybäck – Magnus Carlsen, jonka olen analysoinut heti tämän pelin perään.

10…Lb7 11. cb: Rb6: 12. bc: Lc6:

 

13. Re5!

Tämä on avausteoreettinen uutuus tässä asemassa. Aikaisemmin tässä on pelattu 13. 0-0 Rfd7 14. Dc2 h6 15. Rb5 Lb5: 16. Lb5 Rc4! 17. Lc4: Tc8 18. Tab1 Tc4: ½-½ Peter Heine Nielsen – Kasimdzhanov, Skanderborg 2003. Kasimdzhanov suosittelee 15. Rb5:n tilalle jatkoa 15. Tab1 Lb4 16. Tfc1 De7 17. De2 pitäen asemaa hieman valkealle parempana. Tutkin myös itse kovasti edellä mainittua peliä, mutta hylkäsin tuon pelin seuraamismahdollisuuden todettuani, että musta voisi tasoittaa pelin yksinkertaisesti pelaamalla jo 13. siirrossa 13…Re4.

13…Lb4 14. 0-0 Lc3: 15. Rc6: De8 16. Lb5 La1: 17. Ld6

Musta kerää materiaalia, mutta valkea lisää vain pökköä pesään. Nyt valkea uhkaa ratsushakin jälkeen jo voittaa mustan kuningattaren eikä kuningatar voi väistyäkään minnekään. Mustan ainoa mahdollisuus onkin mennä kuninkaalla nurkkaan, minkä jälkeen valkea voi rauhassa kerätä uhraamansa materiaalin takaisin.

17…Kh8 18. Da1: Re4 19. Lf8: Df8: 20. Re5

Tämä siirtoni lähti viimeisenä päivänä ennen ajanylitystä.

20…Rd6 21. Tb1

Reippaan iskujenvaihdon jälkeen laudalla on jälleen tasamateriaali ja peli on menossa asemalliseen suuntaan. Asemaa tarkasteltaessa voidaan todeta, että valkea on kehittänyt nappulansa hivenen paremmin, mutta sillä ei ole ratkaisevaa merkitystä tässä asemassa. Sen sijaan mustan asemassa on yksi pysyvä heikkous ja se on eteentyönnetty a-sotilas. Sen puolustaminen jatkossa tuottaa ongelmia ja siksi valkealla onkin pieni etu.

21…Rbc4 22. Lc4: dc:

Tässä vastustajani mietti melko pitkään, pitäisikö lyödä takaisin ratsulla vai sotilaalla. Samaa asiaa olin myös itsekin pohtinut, mutta en ollut päässyt mihinkään varmaan lopputulokseen. Odotin kuitenkin hieman enemmän siirtoa 22…Rc4:, jonka jälkeen peli olisi todennäköisesti jatkunut 23. Rc4: dc: 24. Db2! h6 25. h3 ja valkealla on pieni etu myös tässä jatkossa.

Pelijatkossa mustan vapaa c-sotilas on heikkous mahdollista loppupeliä silmällä pitäen, mutta suotuisissa oloissa siitä voi myös tulla voimatekijä.

23. Tb6

Nyt uhkaa 24. Td6: eikä tornia voi lyödä takaisin f7-haarukan takia.

23…Kg8 24. h3! Tc8

Mustan viimeinen siirto on oikeastaan pieni pakko, sillä 24…f6 25. Rd7 De7 26. Rc5 Dc7 27. Db1 on valkealle vieläkin edullisempi. Vielä huonompi mustalle olisi 24…Dd8 25. Tc6 Tc8 26. Tc5 Tc5: 27. dc: Re4 28. Rc4: Rc5: ja kouluesimerkiksi kelpaisi seuraava jatko, missä vahva kuningatar-ratsu yhdistelmä murjoo onnettoman kaimansa. Nimittäin 29. De5 Rb7 30. Db5 Da8 31. Dc6! (uhaten 32. Rd6) Db8 32. Rb6! h6 (henkireikä, mitäpä muutakaan) 33. Rd7 Da8 34. Rc5 ja musta menettää ratsunsa. Tietenkin parempi on jokin muu jatko kuten esim. 30…Dc8 31. Ra5: Dc1+ 32. Kh2 Dc7+ 33.f4, mutta nytkään musta ei voi lyödä a5:een perärivin matin takia. Valkean selvä etu on siten kaikissa jatkoissa kiistaton.

 

25. Dc3!

Tätä siirtoa harkitsin todella pitkään, sillä se vaati melko syvälle meneviä analyyseja ja niinpä otin ensimmäisen ja ainoan sallitun ajanylityksenikin juuri tässä. Pelin jälkeen katsellessani tätä peliä Fritzillä hämmästyksekseni huomasin, että Fritz ei edes noteeraa tätä siirtoa kuuden parhaan joukkoon. Fritz pitää tässä asemassa parhaimpana siirtona 25. Ta6, mutta kun peluutin omia analyysejani Fritziä vastaan niin jatkojen 25…c3 26. Dc1 Re4 27. Rd3 kuin 26. Tc6 f6 27. Tc8: ja 26. Rd3 c2 27. Ta5: Dd8 28. Ta3 jälkeen Fritzkin on jo taipuvainen myöntämään, että valkean etu on kadonnut. Kasparov onkin joskus maininnut, että tietokoneita pitää monesti taivuttaa useitakin siirtoja ennen kuin ne ovat samaa mieltä. Tässä tuo maininta ainakin pitää paikkansa. En yleensä edes käytä tietokoneita asemallisissa peleissäni, sillä niillä ei ole paljoakaan annettavaa hyville kirjepelaajille. Sen sijaan terävissä ja taktisissa asemissa tietokoneen käyttö on välttämätöntä, sillä se nopeuttaa suunnattomasti analysointia. On kuitenkin selvää, että tällöinkään koneen analyyseihin ei saa eikä voi sokeasti luottaa, tämä kaikki ehkä onneksi kirjeshakille. 

25…Dd8 26. Ta6 f6

Musta jo ymmärtää, että a-sotilas ei ole enää puolustettavissa, sillä seuraava ehkä melko pakottavakin vaihtoehto 26…Re4 27. Dc2 Dd5 28. Rc6 Db5 29. Re7+ Kf8 30. Ta7 Te8 ei  mustaa houkutellut.

27. Rc6 Dd7 28. Ra5:

Nyt a5-sotilas on poistettu laudalta, mutta mistään puhtaasta sotilaan voitosta ei voida puhuakaan mustan c-sotilaan noustessa voimatekijäksi.

28…Rf5

Tässä toinen enemmänkin odottamani vaihtoehto olisi ollut 28…Re4 29. Db4 c3 30. Rb3, mutta valkealla olisi ollut myös pientä etua tässäkin jatkossa.

29. Db4 c3 30. Rb3 e5

Mustan täytyy yrittää repiä asemaa auki mahdollisimman paljon voidakseen tukea tehokkaimmin c-sotilaansa etenemistä. Vaihtoehto 30…c2 31. Rc1 olisi valkealle edullisempi jatkon 31… Dd5 32. Db3 Db3: 33. ab: e5 34. d5 e4 jälkeen.

31. de: fe:

Tietenkään mustaa ei houkutellut jatko 31…c2 32. ef: c1D+ 33. Rc1: Tc1:+ 34. Kh2 Tc8 35. Db3+ Kh8 ja valkealla on neljä sotilasta korvauksena uhraamastaan ratsusta, mikä on varmasti enemmän kuin riittävä korvaus mustan kuningasaseman vielä jäädessä avonaiseksi.

32. Kh2!

Tämän siirron löytäminen tuotti minulle suuria ongelmia miettiessäni tätä asemaa ensimmäistä kertaa 25. siirtoni kohdalla. Minulla oli koko ajan pakkomielle, että kuninkaani pitäisi lähteä kohti mustan c-sotilasta. Palaset alkoivat vasta loksahdella paikoilleen kun sain iskostettua kovaan kallooni, että tällä materiaalilla kuninkaalla ei ole mitään asiaa laudan keskelle. Pelisiirrolla kuningas siirtyy jo valmiiksi pois mahdollisilta tulevilta alarivin shakkauksilta.

32…Dc7

Vaihtoehto on 32…c2 33. Rc1, mutta nyt 33…Dd1? olisi liian suoraviivainen jatko, sillä 34. Db3+ Kf8 (34…Kh8?? 35. Tc6! valkean voitoin) 35. Ta7 Re7 36. Db4 Te8 (36…Dd8 37. a4) 37. Da3 johtaisi ainoastaan valkean selvään etuun. Tietenkin heikon 33…Dd1 siirron sijaan musta voi kehitellä jotakin rauhallisempaa. Silloin kuitenkin tullaan pelijatkon kaltaisiin hivenen valkeata suosiviin jatkoihin tai jopa parhaassa tapauksessa siirtovaihdoin peliasemaan.

33. De4

Tämä on hyvä ruutu valkean kuningattarelle, sillä se valvoo tärkeitä c2- ja a8-ruutuja. Samalla se myös ajaa mustan ratsun pois f5-ruudusta ja painostaa myös e5-sotilasta.

33…Re7 34. Rc1 c2

 

Mustan sotilas c2-ruudussa on piikki valkean lihassa. Ilman sen poistamista valkean on mahdotonta edistyä. Tähän ongelmaan valkealla on kuitenkin varattuna erinomainen ratkaisu, joka on hyvä toteuttaa juuri nyt kun mustalla ei ole mitään suoria uhkauksia.

35. a4!

Valkean suunnitelma on yksinkertainen. Valkea haluaa luoda a-sotilaastaan mustan c-sotilaalle kilpailijan ja sen edetessä riittävän pitkälle mustan on pakko alkaa kiinnittää siihen huomiota, mikä on tietenkin pois c-sotilaan puolustamisesta.

35…Tf8  36. Ta8

Nyt valkean on vaihdettava tornit.

36…h6

Musta voi tietenkin myös itse vaihtaa tornit 36…Ta8: 37. Da8:+ Kf7 38. De4, mutta sekä 38…Dc3 39. a5 Dd2 40. Dc4+ Kf8 että 38…Dc6 39. Dc6: Rc6: 40. Kg3 Ke6 41. Kf3 Ra5 jälkeen valkealla olisi selvä etu.

37. Tf8:+ Kf8: 38. a5 Da5:!

Mustan ei enää kannata viivytellä lyönnin kanssa vaan tärkeintä on saada haltuun puolustuksen kannalta tärkeä d5-ruutu.

39. Dc2: Dd5

Nyt piikki valkean lihasta on poistettu ja valkealla on sotilas enemmän. Lisäksi mustalla on yksi irrallaan oleva sotilas, jonka puolustaminen ajan mittaan voi olla työlästä. Mustan puolustustehtävää kuitenkin helpottaa se, että hänen kuningattarensa on onnistunut miehittämään laudan keskeisimmän ruudun eikä ole kovin helposti siitä ajettavissa pois. Kaikkien sotilaiden sijaitseminen kuningassivustalla on myös mustaa suosiva asia samoin kuin kuningattarien laudalla oleminen. Tässä vaiheessa peliä arvioin voittamismahdollisuuteni fifty-fifty periaatteella.

40. Rd3 Kf7

Tämä siirto tuli täydellisenä yllätyksenä minulle. Olin kuvitellut, että 41. Dc4 jälkeen syntyvä ratsuloppupeli olisi minun voittoni, mutta asia ei ollut lainkaan näin yksinkertainen. Onnekseni mustan siirto tuli muutama päivä ennen pelilomani alkua, joten pytyin syventymään ratsuloppupeliin yli kuukaudeksi miettimisajan ollessa koko ajan pysähdyksissä. Pitkän harkinnan jälkeen arvelin ratsuloppupelin voittamisen olevan mahdotonta. Sattumalta vielä näin Kivimäen Jaakon kotisivulta hänen Estrinin muistoturnauksessa pelaamansa kirjepelin venäläistä Pyshkiniä vastaan, jonka Jaakko onnistui sotilaan vähemmyydestä huolimatta pitämään tasapelinä. Omat analyysini johtivat täsmälleen samankaltaiseen asemaan kuin mitä tuossa pelissä oli. Niinpä päätin pitää vielä kuningattaret laudalla, vaikka en voinutkaan olla yhtään varma sen paremmasta tulevaisuudesta. Tuota puoliksi vaistonvaraista päätöstä ei minun tarvinnut katua.

41. f3 Kg8 42. Dc3 Rc6 43. h4!

Valkea haluaa viedä h-sotilaana h5:een, mikä rajoittaisi vielä lisää mustan mahdollisuuksia. Tällöin valkealla on pitkän tähtäimen suunnitelman yrittää saada ratsu esimerkiksi g6 ja uhata kuningattarella peräriville tuloa. Jos ei muuta niin tämä ainakin pakottaisi kuningattaren luopumaan vahvasta d5-ruudusta. Toinen tavoite tietenkin on, että mahdollisen g7-g6 siirron ja lyöntien jälkeen mustan sotilaat jäisivät mahdollisimman kauas toisistaan, jolloin niitä on hankalampi puolustaa. Tietenkin valkeankin on koko ajan huolehdittava, että kykenee suojelemaan eteentyönnettyä h5-sotilasta. Se ei kuitenkaan ole mikään ongelma valkealle.

43…Kh7 44. h5 Kh8

 

45. Kg3 De6?!

Ensimmäinen virhe mustalta, mikäli virheeksi ei lasketa avausmuunnoksen valintaa, mihin pääsin tekemään avausteoreettisen uutuuteni. Musta ei olisi missään tapauksessa saanut luovuttaa tärkeätä d5-ruutua taistelutta. On tietenkin mahdollista, että olisin tuon ruudun saanut hallintaan kovan taistelun jälkeen, mutta siihen olisi varmasti tarvittu parisenkymmentä siirtoa lisää. Nyt saavutin tuon kaiken ilman minkäänlaista vastarintaa.

Tässä vaiheessa peliämme tapahtui myös erikoislaatuinen episodi. Vastustajani oli muutaman kerran pelimme aikana numeroinut siirtonsa virheellisesti. Olin kuitenkin eleettömästi sivuuttanut nuo virhemerkinnät ja seuraavan siirron yhteydessä numerointi oli jo taas kohdallaan. Nyt kuitenkin tapahtui jotakin, mitä ei ollut vielä tapahtunut aikaisemmin. Vastustajani oli merkinnyt minun siirrokseni 45. Kh3. Olin kyllä aivan varma, että olin kirjoittanut korttiini 45. Kg3, mutta epävarmuuteni kuitenkin lisääntyi muistaessani pohtineeni ainoastaan siirtojen 45. Kg3 ja 45. Kh3 välillä. Vielä kiusallisempaa oli, että 45. siirtoni oli viimeinen siirtoni ennen ajantarkistusta ja minulle oli vain jäänyt yksi päivä miettimisaikaa käyttämättä. Jos nyt alkaisin protestoida ja olisin väärässä, voisin saada viiden päivän sakon. Tuo aika lisättynä 45. siirtooni olisi tiennyt toista ajanylitystä ja pelin häviämistä. Mietin hetken jopa vaihtoehtoa, että pelaisin 46. siirtoni aivan normaalisti ja katsoisin miten vastustajani reagoisi, sillä jos kuninkaani todellakin seisoisi shakissa h3:ssa, niin vastustajani olisi siihen reagoitava. Tässä tapauksessa saisin sakon 46. siirron kohdalle, jolloin minulla ei olisi mitään hätää.

Pitkän pohtimisen ja muistin palauttamisen jälkeen tulin kuitenkin siihen tulokseen, että en ole voinut mitenkään laittaa eri siirtoja postikorttiini ja pöytäkirjaani, sillä vertaan ne aina kahteen kertaan. Niinpä lähetin vastustajalleni sähköpostitse ilmoituksen, että hän on merkinnyt siirtoni virheellisesti ja luonnollisesti hän voi myös halutessaan vaihtaa oman siirtonsa, sillä se ei tietenkään ole tässä tapauksessa pätevä. Kului kolme kiusallisen hidasta päivää ennen kuin vastustajani vastaus saapui. Hän pahoitteli tekemäänsä erhettä ja vahvisti siirtoni olleen 45. Kg3, johon hän vastaa 45…De6. Hän ei siis vaihtanut siirtoaan vaikka siihen oli mahdollisuus. Tuosta en voinut vetää muuta johtopäätöstä kuin että hän oli todellakin vain vahingossa merkinnyt siirtoni väärin.

Tämän episodin myötä oma vainoharhaisuuteni kuitenkin kasvoi sellaiseen mittaan, että enää ei yksikään siirto lähtenyt minulta ennen kuin siitä oli otettu valokopio. Niinpä sain sitten rauhassa siirron lähetettyäni katsella, oliko siirtoni varmasti oikea ja oliko korttini allekirjoitettu. Ehkä yksi syy tälle vainoharhaisuuden kasvulle oli myös se, että tässä vaiheessa turnausta aloin todella taistella mitalisijoista. Toinen enemmän tulevaisuuteen ulottuva seurauskin tällä episodilla oli. Päätin, että en tule enää milloinkaan pelaamaan postiturnauksissa. ICCF:llä on myös webserver, jolla pelattaessa kaikki tällaiset ongelmat jäävät kokonaan pois. Tämän hetken ongelma serverillä on kuitenkin se, että nykyisin käytössä oleva 50/10-miettimisaika on noin puolelle MM-finalisteista aivan liian nopea. Mielestäni ICCF:n ei silti pidä työntää näitä pelaajia postipeliin kun he haluavat pelata serverillä ainoastaan hitaammilla miettimisajoilla, onhan noin 30 % kaikista ICCF pelaajista toivonut nykyistä hitaampia peliaikoja.

46. Da3 Kh7 47. Rc5 De7

Musta ei enää voi sallia kuningattarien vaihtumista.

 48. Dd3+ Kh8 49. Dd5

Musta luopui vapaaehtoisesti d5-ruudun hallinnasta joitakin siirtoja aikaisemmin ja nyt valkea kuningatar hallitsee tästä ruudusta käsin peliä.

49…Rd8 50. Kf2!

Valkean kuningas siirtyy e2:een, mistä se voi heti materiaalivaihtojen jälkeen tulla d3:n kautta e4:ään.

50…Rf7 51. Ke2 Kg8

Olin pitänyt asemaani selvänä voittona jo 50. siirrostani lähtien ja tästä eteenpäin suunnittelemani voittojatko on jo lähes pakottava. Tarkoituksenani oli tässä pelata 52. Rd7 ja varmistuakseni, ettei pelissä ole jotakin vielä pakottavampaa voittojatkoa laitoin Fritzin myös analysoimaan peliäni tästä asemasta eteenpäin. Täytyy myöntää, että harvoin olen ollut peliohjelman kanssa niin erimielinen kuin mitä jatkossa olin koneen esittämien analyysien kanssa.

52. Rd7

Valkea onnistuu vähitellen lamauttamaan mustan pelin täydellisesti. Mustan seuraava siirto on oikeastaan pakon sanelema, muutoin perärivillä on suuria ongelmia.

52…De8 53. Db5!

Yllättävää kyllä tätä itsestään selvää siirtoa Fritz pitää vasta 10. parhaimpana. Fritz pelaisi tässä mieluummin kuninkaan takaisin f2:n kautta g3:een kykenemättä kuitenkaan sen jälkeen edistymään lainkaan. Tämä on melko tyypillistä peliohjelmille. Pelisiirron jälkeen uhkaa yksinkertaisesti 54. Rf6+.

53… Kh8

Vaihtoehdot ovat vähissä. Jatkoa 53…Da8 voisi seurata 54. Kf2 e4 55. f4 Kh8 56. Kg3 ja valkea voittaa melko nopeasti. Toinen vaihtoehto voisi olla 53…Rd6 54. Dc6 ja ratsu ei voi väistyä, sillä edelleenkin uhkaa 55. Rf6+. Niinpä jatko voisi olla 54…De6 55. Kf2 e4 56. Da8+ Re8 57. Rc5.

54. Db8!

Yksinkertaisinta, Fritz kuitenkin pitää parempina jatkoina 54. e4 tai 54. Kf2, jotka kuitenkin ovat täysin ponnettomia.

54… Db8: 55. Rb8:

Valkea voittaa melko keveästi ratsuloppupelin.

55…e4

Oikeastaan pakko, sillä muutoin kuningas vain nousee d3:n kautta pudottamaan mustan heikkoa e-sotilasta.

56. fe: Re5 57. Ra6

Valkea on tulossa ratsulla c5:n tai b4:n kautta d3:een karkottamaan mustan ratsua.

57…Kg8 58. Rc5 Kf7 59. Rd3 Rc4 60. Kf3 g5 61. hg: Kg6:

Nyt on juuri toteutunut tilanne, mihin aikoinani pyrin edetessäni sotilaallani h5:een. Mustan kuninkaan pitäisi samaan aikaan seistä e-sotilaan alla ja kyetä samalla suojelemaan etäällä olevaa h-sotilasta. Mahdoton tehtävä.

62. Kf4 Kf6 63. Rf2 Ke6 64. Rg4 h5 65. Rh2 Kf7 66. e5

1-0

 

Parhain pelini tässä MM-turnauksessa ja peli, jolla on vieläpä avausteoreettista merkitystäkin.     

 

 

Seuraava peli on sitten jo lähishakin puolelta ja todella suomalaista shakkihistoriaa vailla vertaa. Seuraavassa pelissä Tomi Nybäck kukistaa hienossa pelissä Norjan Magnus Carlsenin, joka on ehtinyt jo käväisemään maailman vahvuuslistan ykkösenäkin. Magnus Carlsenin vahvuusluku oli tuolloin 2786 ja milloinkaan ennen ei suomalainen ole onnistunut voittamaan tämän tason pelaajaa.

Yhtymäkohtana edelliseen peliin voidaan pitää samaa suhteellisen harvinaista D-gambiitin muunnelmaa.

 

Kuningatargambiitti (D37)

Dresdenin shakkiolympialaiset marraskuu 2008

Tomi Nybäck (Suomi) – Magnus Carlsen (Norja)

 

1. Rf3 Rf6 2. c4 e6 3. Rc3 d5 4. d4 Le7 5. Lf4 0-0 6. e3 Rbd7 7. c5 c6 8. Ld3 b6 9. b4 a5 10. a3

Edellä mainittu peli Lehikoinen – Hafner jatkui tässä 11. b5!.

10…La6 11. 0-0 Dc8 12. Dc2

Tässä lähes aina pelataan 12. h3, mikä varmasti on paras ratkaisu. Tällöin valkean lähetillä on hyvä tulevaisuus diagonaalilla h2-b8. Pelisiirtoakin on pelattu muutamissa peleissä aikaisemmin.

12…Ld3: 13. Dd3: Rh5

Tällä siirrolla Magnus Carlsen vie pelin täysin uusille vesille. Peli Agamaliev – Kajumov, Teheran 2003 jatkui tässä 13…Db7 14.h3 Ta6 15. Tfc1 ab: 16. ab: b5 17. Rd2 Tfa8 tasa-asemin. On hyvin vaikea arvioida pelisiirron hyvyyttä. Toisaalta ratsu jää hieman syrjään pelitapahtumista ja sen on vaikea palata peliin mistään muualta kuin f6:n kautta, toisaalta siirto minimoi valkean tummilla ruuduilla kulkevan lähetin tehoa.

14. Le5 Db7 15. Tfc1 Tfc8 16. h3 Re5: 17. Re5:

 

 17…b5?!

Tässä mustan pitäisi pelata 17…ab: 18. ab: ja sopivan tilaisuuden tullen b6-b5 välttääkseen kaikki ongelmat kuningatarsivustalla.

18. Tcb1?!

Valkea syyllistyy vastavuoroiseen epätarkkuuteen. Valkean olisi tässä pitänyt ehdottomasti pelata 18. ba:! Ta5: 19. Dd1! (valkea käyttää hyväkseen ratsun huonoa sijaintia.) 19…Rf6 20. a4 ja valkea ottaa yliotteen kuningatarsivustalla jatkona esimerkiksi 20…b4 21. Ra2 Rd7 valkean selvin eduin.

18…Dc7?

Tämä siirto on jo paha virhe. Musta ei saisi missään tapauksessa sallia niitä asemia, jotka tämän siirron seurauksena syntyvät laudalle. On tietenkin selvää, että nykyisillä erittäin nopeilla peliajoilla viimeisten siirtojen kaltaisia epätarkkuuksia on aivan mahdoton välttää, sillä pelaajat joutuvat koko ajan painimaan käytännöllisen nopean pelaamisen ja aikaa kuluttavan tarkan pelaamisen välillä.

Tässä 18…ab: olisi vielä pitänyt mustan aseman kunnossa. 

19. a4

Asema suorastaan jo huusi tätä siirtoa.

19…ab: 20. ab:! bc: 21. Rc6: Rf6 22. Dc3: Lf8 23. Ta8: Ta8: 24. Ta1 Re4 25. Db2 Te8 26. Re5 Rc5:

Mustan asema olisi jo toivoton siirtojen 26…f6 27. b6 Dd8 28. Rc6 jälkeen.

27. b6 Db7

 

28. Db5

Kaikki tiet vievät Roomaan. Lähipelissä varmastikin yksinkertaisin voittotie on 28. dc:! Lc5: 29. Db5 Tc8 30. Dd7!, minkä jälkeen mustan on valittava kahden aivan toivottoman jatkon välillä eli 30…Dd7: 31. Rd7: Lb6: 32. Rb6: tai 30…Tb8 31. Ta7 Dd7: 32. Rd7: Lb6: 33. Rb6: ja musta ei voi lyödä ratsua perärivin matin takia. Molemmat jatkot johtaisivat siis upseerin voittoon ja tuollaisia asemia olisi helppo hallita jopa hyvin niukalla miettimisajalla.

Tietysti 28. Ta7 aivan kuten pelisiirtokin takaavat valkealle voiton.

28…Ta8 29. Ta8: Da8: 30. dc: Da1+ 31. Kh2?!

Luultavasti valkealla on vielä voittoasema tämänkin siirron jälkeen, mutta 31. Df1! De5: 32. Dc1! olisi lopettanut pelin lyhyeen, sillä musta ei kykene estämään c-sotilaan ja joissakin tapauksissa myös b-sotilaan läpimarssia.

Pelisiirron jälkeisten voittosiirtojen löytäminen ei varmasti ole aikapulasta kärsivälle valkealle niitä maailman yksinkertaisimpia tehtäviä, mutta parhaiden jatkojen löytäminen on kyllä mustallekin tässä asemassa hyvin vaikeata.

31…De5:+ 32. g3

 

Kuvion asema on viimeinen, missä mustalla on vielä jollainenkin mukisemisoikeus. Tässä vaiheessa peliä Tomilla oli alle viitisen minuuttia aikaa jäljellä ja hänen vastustajallaan kolmisen varttituntia. Seuraavaa siirtoa Magnus Carlsen miettikin pitkään lähes tasoittaen aikatilanteen, mutta aseman tasoittamiseen hänellä ei sen sijaan paljoa toiveita enää ollutkaan.

Näiltä main peliä joku oli laittanut YouTubeen erittäin hyvän muutaman minuutin otoksen pelistä, mistä kävi hyvin ilmi pelaajien mielialat. Kuvaus alkaa sillä kun Magnus Carlsen melko alistuneen näköisenä miettii ja toisella kädellä samanaikaisesti ehkä jopa hivenen vastustajaa häiritsevästi järjestelee syötyjä nappuloita. Tomi kuitenkin ilmekään värähtämättä jatkaa omaa muunnelmien laskemistaan. Hivenen myöhemmin Simen Agdestein, joka viereisellä pöydällä pelasi Tapani Sammalvuon kanssa, saapuu pelilautansa ääreen mukanaan hänelle tyypillinen välipalapussi, jonka tarkoituksena on nostaa elimistön hiilihydraattitaso riittävän korkealle aikapulavaiheen kahinoita silmällä pitäen. Seuraa näytös, jonka pääosissa ovat Simenin välipalapussi ja se uskomaton, pitkäaikainen rapina, joka siitä pussista lähtee. Molemmat suomalaiset niin Tomi kuin Tapanikin istuvat tyynenä ja laskevat muunnelmia ikään kuin mitään rapinaa ei olisi olemassakaan. Sen sijaan Magnus alkaa selvästi hermostua rapinaan, luo nopean katseen joukkuetoveriinsa, joka ei sitä huomaa. Rapinan jatkuttua vielä jonkin aikaa Magnus luo niin vihaisen katseen joukkuetoveriinsa ja hänen rapisevaan välipalapussiinsa, että pelkän katseen avullakin Simen ymmärtää ottaa jalat alleen ja lähteä muualle murkinoimaan.     

32…d4?

Tämän siirron jälkeen kaikki onkin sitten jo ohi ja mustan peli on menetetty. Tässä vaihtoehtoja, jotka olisivat olleet parempia, vaikkakaan ei ilmeisesti pelastavia:

A. 32…g6 33. b7 Db8 34.Dc6 De5 35. Kg1 Da1+ 36. Kg2 De5 37. Da4! (uhkaa 38. Df4) 37…g5 (tai 37…d4 38. Da8 de: 39. b8D voittaen) 38. Da2 De4+ 39. Kh2 De5 40. Kg1 ja musta ei enää pysty estämään siirtoja Da2-a8 ja sotilaan korotusta.

B. 32…g5 (edellisessä muunnelmassa musta siirsi g-sotilastaan 32. ja 37. siirrossaan, nyt tarkoituksena on jättää toinen näistä siirroista pois ja edetä g5-ruutuun yhdellä siirrolla.) 33.b7 Db8 34. Dc6 De5 35. Dc8! Df5 36. Df8:+ Kf8: 37. b8D+ Kg7 (tai 37…Ke7 38. Kg1 d4 39. Db7+ Kf6 40. ed: h5 41. c6 valkean voitoin.) 38. Db2+ Df6 39. Dc2 (nyt uhkaa c5 ja Dc5, minkä jälkeen mustan kuningas eristetään vapaasotilaasta ja valkealla olisi helppo voitto.) 39…Dd8 (tai siirtojärjestyksellä 39…Kf8 40. c6 Dd8.) 40. c6 Kf8 (Tämä on oivallinen hetki katsoa hieman A- ja B-muunnelmien eroja. Valkea olisi tietenkin päässyt samankaltaiseen muunnelmaan myös 32…g6 jälkeen. Tuolloin ainoana erona olisi se, että tuossa muunnelmassa sotilas olisi nyt g6:ssa g5:n sijasta ja tuolloin mustalla ei olisi mitään sellaisia ongelmia kuningassivustan sotilaidensa kanssa kuin nyt tulee olemaan. Tämän takia 35. Dc8 oli hyvä siirto tässä muunnelmassa, mutta ei olisi sitä ollut, mikäli mustan sotilas olisi ollut g6:ssa.) 41. Dh7: Ke7 42. Dg7! Db6 43. Dg5:+ Kf8 44. h5 Dc6: 45. h5 ja valkea voittaa vahvan h-sotilaansa ansiosta.

C 32…h6 33. b7 Db8 34. Dc6! (Tämä on parempi ruutu valkean kuningattarelle kuin d7, sillä joissakin muunnelmissa valkean kuningatar tästä estää siirron d5-d4 toteutumisen, koska tämän jälkeen mustan ikuisen shakin toiveet kariutuvat siirtoon Dc6-g2. Toinen ajatus on myöhemmin kun mustan kuningatar on tullut laudan keskelle pelata kuningatar a6:een, josta se myös ottaa tärkeän puolustusruudun f1.) 34…De5 (Mustan ainoa mahdollisuus on ikuisen shakin tavoittelu.) 35. Kg1! (35. Dc8? veisi valkean kuningattaren liian kauas puolustustehtävistä eikä voitto enää olisi mahdollinen, sillä 35…Df5 36. Df8:+ Kh7 38. Dh8+ Kg6 johtaisi ainoastaan tasapeliin. Valkean on tosi tarkasti yhdistettävä puolustus ja hyökkäys. Pelisiirto suojaa ennakolta f2-sotilaan.) 35…Db2 (35…d4 36. ed: De1+ 37. Kh2! ja valkea voittaa) 36. Kg2 De5 37. Da4! (uhaten 38. Df4) 37…g5 38. Da2 De4+ 39. Kh2 De5 40. Kg1 ja valkea voittaa, sillä nyt uhkaavat jo 41. Da7, 41. Da8 ja b-sotilaan korottuminen. Musta ei enää kykene estämään kaikkia uhkauksia.

D. 32…h5! (Paras siirto. Musta uhkaa myöhemmin vielä h5-h4:llä monissa muunnelmissa.) 33. b7 Db8 34. Dc6 De5 35. Dc8! (Nyt valkean ainoa mahdollisuus tavoitella etua.) 35…Df5 36. Df8:+ Kh7 (Valkealle jää selvä etu jatkossa 36…Kf8: 37. b8D+ Ke7 38. Kg1, mutta kaikki ei ole vielä aivan selvää.) 37. Dh8+ Kg6 (Vaihtoehtona 37…Kh8: 38. b8D+ Kh7 39. Df4 Dc2 40. Df7: h4 41. g4 Dc5: 42. De6: Dc7+ ja valkealla on erittäin hyvät voitontoiveet mustan heikkojen sotilaiden takia. Samaten valkea uhkaa edetä g-sotilaalla.) 38.Dh5:+ Dh5: (Musta on pakotettu lyömään takaisin kuningattarella, sillä 38…Kh5: kariutuisi siirtoon 39. g4+.) 39.b8D ja valkealle jää erittäin hyvät voitontoiveet.     

33. b7 Df5 34. Db2 de: 35. fe: Dc5: 36. b8D De3: 37. Dc7 h6 38. Dbc2 Dd4 39. D7c4

1-0

Tämä peli oli todella upea suoritus Tomilta. Tätä Tomin loistavaa menestystä täydensi vielä kakkospöydällä Tapani Sammalvuo, joka nujersi hienolla mattilopulla Simen Agdesteinin. ”Kotikatsomo” sai todella hienoa katseltavaa reaaliaikaisesti Dresdenistä.