MIKSI OSALLISTUA MUUTTUVIEN SELOJEN TURNAUKSEEN ? Erkki Latvio ja Jouko Äijälä Perinteinen shakkiturnauksen muoto on täysi turnaus, jossa pelaaja kohtaa kaikki muut kilpailijat. Entisajan luokkaturnaukset olivat melko tasaisia ja mielenkiintoisia. Ne vain olivat monelle liian pitkiä, niitä oli liian harvoin ja seuraamuksia tuli yleensä vain voittajille. Nykyisin suurin osa kilpailuista on vajaakierrosturnauksia. Ne ovat ilahduttavasti lisänneet kilpailumahdollisuuksia, mutta niihin liittyy pelaajien kannalta myös joitakin yksipuolisia ja kummallisia piirtei- tä. Näiden epäkohtien välttämiseksi on kehitetty uusi turnausmuoto, johon on pyritty yhdistämään molempien tapojen parhaita piirteitä. (Katso www.shakki.net/artikkelit/arkisto: uusi kilpailumuoto) Tämän muuttuvien selojen turnausmuodon (jatkossa tasaselon) olennaisin ero nykyisin käytössä oleviin järjestelmiin nähden on se, että pelipareja ei määrätä saavutetun pistemäärän, vaan ns. teknisten selojen perusteella, jotka lasketaan kunkin kierroksen jälkeen erikseen käyttäen suurta kerrointa (esim. 100). Järjestelmä toimii seuraavasti: 1. Peliparit muodostetaan yhdessä ryhmässä. 2. Pelaajat asetetaan selojärjestykseen ja pelaajan vastustaja on järjestyksessä lähin mahdollinen pelaaja. 3. Ensimmäisellä kierroksella kuitenkin arvotaan pelaajaparit kuuden ensimmäisen pelaajan osalta. 4. Jokaisen kierroksen jälkeen kullekin pelaajalle lasketaan viimeisen pelin tuloksen perusteella uusi tekninen selo käyttäen kaikille samaa suurehkoa kerrointa. Teknistä seloa käytetään vain parien määräämiseen. Oikeat selot lasketaan normaalikertoimella kilpailun jälkeen. 5. Pelaajat asetetaan kullakin kierroksella uusien teknisten selojen mukaiseen järjestykseen ja menetellään kuin kohdassa 2. 6. Samat pelaajat eivät kohtaa toisiaan kahdesti. 7. Parillisilla kierroksilla peliparit määrätään siten, että kaikilla pelaajilla värit jakautuvat tasan. Parittomilla kierroksilla värit eivät vaikuta parien määräytymiseen. 8. Turnauksen alussa pelaajat jaetaan noin 10 pelaajan suuruisiin palkintoryhmiin. Kunkin ryhmän paras palkitaan pistemäärän ja tarvittaessa vertailun avulla. Ylimmässä ryhmässä palkitaan kaksi parasta. Palkinnotta jäänyt korkean pistemäärän saavuttanut pelaaja voi saada ylimääräisen palkinnon. Tässä tarkastellaan tasaselosysteemiä pelaajien kannalta. Myöhemmin voitaneen palata tasaselon teoreettiseen perustaan ja sen etuihin järjestäjän, turnaussarjan ja SKSL:n osalta. Pelaajan vastus turnauksen aikana on tasoltaan mahdollisimman lähellä hänen senhetkistä suorituskykyään. Alunpitäen seloluku on erittäin luotettava pelitaidon mittari. Jos pelaajan taito on kehittynyt tai hän on "hyvässä kunnossa", vastus kovenee voiton jälkeen, mutta ei kohtuuttomasti, kun taas hävitessä se heikkenee sopivasti. Näinollen vastus on koko ajan lähellä omaa suorituskykyä. Tällaiset pelit ovat kaikkein antoisimpia, kun kummallakin on reaalinen mahdollisuus voittoon. Odotustulos on lähellä 50 % tulosta. Nykyisin saattaa käydä niin, että hyvälläkään tuloksella selo ei nouse, jos vastus on heikko ja odotustulos korkealla. Vastus saattaa myös olla kohtuuttoman kova, jolloin vahvuusluku saattaa pudota alemmaksi kuin pelaajan taito edellyttää. Muutenkin suhteellisen tasaiset pelit ovat omiaan lisäämään selojen uskottavuutta. Kun myös kärkipelaajat pelaavat keskenään, he voivat kehittää pelitaitoaan, johon liian heikko vastus ei anna mahdollisuuksia. Kärjen keskinäiset pelit johtavat myös oikeampiin seloihin esim. valintojen perusteina. Palkintoryhmien ollessa pieniä ja tasaisia kaikilla on ryhmässään mahdollisuus palkintoon. Eräät todennäköisyyslaskelmat osoittavat jopa yli puolella pelaajista olevan 4. kierroksen jälkeen teoreettinen mahdollisuus ryhmänsä voittoon. Nykyisissä isoryhmäisissä turnauksissa jälkipuoliskon pelaajien mahdollisuus menee jo ryhmäjaon mukana minimaaliseksi. Paitsi että uusi menetelmä karsii liian epätasaisia pareja se oletettavasti vähentää myös viimeisen kierroksen lyhyitä tasapelejä lisäten täten urheilullisen kamppailun osuutta kilpailuissa. Tasaseloturnauksessa kaikilla on samat mahdollisuudet saada tasonsa mukainen määrä turnaussarjan pisteitä, kärkiryhmässä edelleen tietenkin eniten. Nykyisin tähän yleensä pääsevät vain ryhmien kärkipelaajat. Sarjapisteitähän saa teorettisesti parhaiten n. 400 pistettä heikommasta vastustajasta. Nuorille ja uusille pelaajille viikonlopputurnaukset antavat realistisen mahdollisuuden vakavampaan harrastukseen ilman, että se häiritsee elämän muita tavoitteita. Tällöin on tärkeää, että aluksi pääsee pelaamaan sopivantasoisten vastustajien kanssa, mutta taidon karttuessa saa myös kovempaa ja kehittävämpää vastusta. Voitot kannustavat jatkamaan harrastusta, aloittelevia ja kehityskykyisiä nuoria liian kova vastus saattaa turhaan masentaa. Uskomme, että kilpailumuodosta voi tulla varsin suosittu, kun pelaajat pääsevät käytännössä kokeilemaan sen toimivuutta ja siihen liittyviä etuja. Palaute sen edelleen kehittämiseksi on tervetullutta. ( Kirjoitus on julkaistu Suomen Shakin numerossa 8/2004 ja on kopioitu tänne asianomaisten luvalla. )