Kirjeshakin maailmanmestari pelaa usein toisin kuin ohjelma ehdottaa

Maailman parhaimmat shakinpelaajat eivät enää pärjää tavallisissa peleissä maailman parhaimmille shakkiohjelmille.

Paitsi kirjeshakissa.

Kirjeshakissa pelaajat käyttävät shakkiohjelmia apuna, mutta pelaavat silti usein toisin kuin ohjelmat ehdottavat. Kuten tuore kirjeshakin maailmanmestari Pertti Lehikoinen.

”Ohjelmat osaavat lähes aina laskea teräviä taktisia asemia, mutta strategiaa ne eivät ymmärrä yhtä hyvin kuin ihminen”, Lehikoinen perustelee.

Inhimillinen äly panee siis vielä kampoihin raa’alle laskuvoimalle.

Shakkia läpi elämän

Lehikoinen tietää mistä puhuu, sillä hän voitti kirjeshakin 20. maailmanmestaruusturnauksen helmikuussa 2011, mutta oli lajin huipulla jo reilusti ennen tietokoneiden aikakautta. Tietotekniikkaa Lehikoinen tuntee myös työnsä vuoksi, sillä hän teki 26 vuotta töitä systeemisuunnittelijana.

Maailmanmestaruus oli valtava työurakka, sillä Lehikoiselta kului yhteen MM-peliin keskimäärin toistatuhatta tuntia. Pelejä oli 14, joista Lehikoinen voitti neljä ja pelasi kymmenen tasan.

”Vaikeimpia siirtoja mietin enimmillään yli sata tuntia. Käytin aikaa peleihini keskimäärin yli 11 tuntia päivässä. Turnaus alkoi vuonna 2004 ja sain pelini päätökseen toukokuussa 2008, mutta jouduin odottamaan alkuvuoteen 2011 kilpailun viimeisen pelin päättymistä.”

Maailmanmestaruus oli Lehikoisen, 59, pitkän kilpauran päätepiste. Hän oppi pelaamaan shakkia 7-vuotiaana ja voitti lähishakin nuorten SM-kisat vuonna 1970. Kirjeshakissa hän oli heti alusta alkaen turnausten kärkipäässä. Muita kirjeshakin maailmanmestareita vastaan Lehikoinen on pelannut kolme kertaa.

Hän voitti peleistä kaksi ja pelasi kolmannen tasan.

Tehot irti myllystä

Kirjeshakissa tärkeimmät apuvälineet ovat tietokone, peliohjelma ja tietokannat miljoonine peleineen.

”Ostin MM-turnausta varten kaksi pöytäkonetta, toisen varakoneeksi. Molemmat koottiin toiveideni mukaan, sillä tarvitsin tehokkaat myllyt.”

Etenkin työmuistia pitää olla Lehikoisen mukaan tarpeeksi. Molempien koneiden emolevyt hajosivat ensimmäisten kuukausien aikana. Takuukorjausten jälkeen ongelmat loppuivat. Koneet ovat yhä käytössä.

Tietokoneen lisäksi kirjeshakin pelaaja tarvitsee nettiyhteyden, sillä kirjeshakkia pelataan nykyisin netissä shakkipalvelimilla. Lehikoisen voittama MM-turnaus oli viimeinen postikortein pelattu MM-turnaus.

Kone auttaa taktikoimaan

Shakin peliohjelmat ovat tuttuja myös maallikoille ja sunnuntaipelaajille.

Kirjeshakissa niiden tärkeimmät tehtävät ovat pelin analysointi ja karkeiden virheiden nopea eliminointi. Ohjelmista käytetään myös nimeä engine eli shakkimoottori.

”Käytin peliohjelmana Fritziä. Aloitin muistaakseni Fritz7:lla, joka oli vuodenvaihteessa 2004–2005 ruotsalaisella vahvuuslistalla kolmantena hyvin pienellä erolla vahvimpaan peliohjelmaan. Vaihdoin myöhemmin Fritzin uusiin versioihin.”

Peliohjelmat ovat hyviä taktisissa ja avoimissa asemissa, mutta suljetuissa asemissa ja loppupeleissä niiden suositukset voivat viedä harhaan. Loppupeleissä ne voivat jopa tehdä virheitä ja näyttää etua asemassa, joka on käytännössä tasapeli.

Lehikoinen ei antanut peliohjelman johdatella itseään vaan piti pelien ohjakset käsissään.

”Valkeilla pelatessani yritin viedä pelit rauhalliseen asemalliseen suuntaan, koska arvelin sen suosivan minua. Asemallisissa peleissä auttaa kokemus, ei kone. Mustilla pelasin terävämmin ja silloin tietokoneen merkitys oli suurempi.”

Leipätyö sai jäädä

Tietokantoja kirjeshakissa tarvitaan ensi siirroista alkaen.

Avaustietokannoissa voi olla jopa viisi miljoonaa peliä. Tarjolla on myös puumaisia avauskirjastoja. Enintään kuusinappulaisia loppupelejä varten on Nalimovin kanta, joka kertoo absoluuttisen totuuden asemasta.

”Minun tietokantaohjelmani oli Chess Assistant 8.1. Siinä oli tuolloin noin kolme miljoonaa peliä”, Lehikoinen kertoo.

Tietokantaohjelmalla voi tallentaa omat pelinsä tietokantaan – samoin kaikki omat analyysinsä. Pelikokoelmista voi katsoa vastustajien aiempia pelejä ja tutkia heidän lempiavauksiaan ja pelityyliään.

MM-turnaus vei niin paljon aikaa, että Lehikoinen jäi pois systeemisuunnittelijan työstään Aro-yhtymässä.

”Se oli ainoa vaihtoehto, sillä en olisi samanaikaisesti kyennyt hoitamaan vaativaa työtäni ja äärimmäistä ponnistusta vaativaa turnaustani. Nyt voisin harkita paluuta töihin hyvän tarjouksen osuessa kohdalle”, Lehikoinen kertoo.

Tietotekniikkaa Lehikoinen ei ole jättänyt. Hän opiskelee tietojenkäsittelytieteitä Helsingin avoimessa yliopistossa.