- Mitä asiaa!?
Pystyn säilyttämään itsevarmuuteni sillä tiedän, että Thomas W. Ristojalla jos kenellä on syytä suhtautua epäluuloisesti median edustajiin. Kuten tunnettua, multimiljonäärin myrskyistä yksityiselämää on vuosia räävitty lehdistössä tavalla, joka saisi Matti Nykäsenkin harkitsemaan itsemurhaa.
Vakuutan Ristojalle, että haastattelupyyntöni ei missään tapauksessa koske hänen 19-vuotiaan mallivaimonsa anoreksiaongelmaa eikä poikiensa huumesekoiluja. Kysymys on vain ja ainoastaan jalkapallosta. Tuntuu kuin olisin sanonut taikasanan, sillä keskustelun sävy muuttuu välittömästi. Thomas on ylitsevuotavan ystävällinen ja antaa jo huomiseksi audienssin, vieläpä kutsuu minut Westendin-kotiinsa - luottamuksenosoitus, jota tietääkseni koskaan aikaisemmin ei toimittajalle ole suotu.
Lauantaiaamu Tapiolassa. Yritän epätoivoisesti löytää yhteyttä Ristojan antaman osoitteen ja HKL:n bussikartan välillä. Minulla ei ole varaa pirssiin, joten nielen häpeäntunteeni ja soitan Thomakselle ohjeiden toivossa. Sanan "linja-auto" mainitseminen herättää hilpeyttä langan toisessa päässä.
- Hohhohoh... Ei tänne millään rahvaankyydillä pääse. Mä tulen hakemaan sut.
Selvitän hieman sekavasti olinpaikkani. Kun tohdin huolestua onnistummeko yhyttämään toisemme, Thomas rauhoittaa:
- No problem. Minun autoni sä tunnistat kyllä!
Näin on. Vartin päästä hyppään keltaiseen Lamborghiniin, jonka ulkonäköön luovat erikoisen kontrastin oviin ja konepeltiin taidokkaasti maalatut Westendin Työväen Palloilijoiden tunnukset.
Thomas on erinomaisella tuulella, esittelee maisemia ja ohittaessamme teknologia-miljonäärien linnamaisia asumuksia lausuu naapureistaan halventavia huomautuksia ja kertoo meheviä anekdootteja näiden toilailuista..Yritän painaa jorinoita mieleeni myöhempää käyttöä varten. Keskittymistäni häiritsee kuitenkin se, että ajamme mutkaisia teitä mielestäni hengenvaarallista vauhtia. Lisäksi Thomaksen hengitys tuoksahtaa voimakkaasti konjakilta.
Ristojan kotitila sijaitsee Westendin syrjäisimmässä niemekkeessä. Päärakennus, entinen kenraalikuvernöörin kesäasunto, on pienellä saarella, jonne päästäkseen on ohitettava vartiopiste sillalla. Pettymyksekseni Thomas ei ehdota esittelykierrosta talossa, vaan ohjaa minut suoraan jonkinlaiseen seurusteluhuoneeseen, jonka seiniä koristavat esi-isien muotokuvien sijasta jalkapallotähtiä esittävät julisteet. Jostakin eteemme ilmestyvät sikarit ja drinkkilasit. Alamme porinoida.
- Niin. Mistä saitte ajatuksen perustaa työväenhenkisen jalkapalloseuran alueelle, jossa sen paremmin työväenliikkeellä kuin jalkapallollakaan ei ole lainkaan perinteitä?
- Koska tällä alueella jalkapallolle - ja mielestäni jossain määrin myös työväenliikkeelle - on suurempi sosiaalinen tilaus kuin Liverpoolin työläiskortteleissa.
- Mielenkiintoinen väite.
- Teidän on varmasti vaikea käsittää, että tulomatkalla näkemänne miljöö saattaa olla ahdistavampi elinympäristö kuin esimerkiksi Länsimäki. Täällä ei näe elämää! Hieman kärjistäen voisi väittää, että ennen jalkapallokulttuurin viriämistä westendiläisnuoren ainoa keino laajentaa maailmankuvaansa oli liimanhaistelu.
- Mutta eikö täällä jos missä pitäisi olla harrastusmahdollisuuksia riittämiin?
- Höh. Ratsastusta, keilailua, purjehdusta, golfia, balettia... shakkia! Ennen Westendin Työväen Palloilijoita täällä ei ollut tarjolla minkäänlaista MIEHEKÄSTÄ harrastustoimintaa.
- Entä miksi työväenliikettä tarvitaan alueella, jossa asuu ainoastaan miljonäärejä?
- Koska muuten täkäläiset kakarat oppivat ylenkatsomaan ns. "tavallisia" ihmisiä. Voin kertoa teille esimerkin omasta perhepiiristäni: veljenpoikani Paul katkaisi välinsä tyttöystäväänsä kuultuaan tämän veljen käyneen ammattikoulun!
- Seurahan on nyttemmin levittänyt toimintaansa myös Westendin ulkopuolelle. Miksi?
- Se on keskeinen osa ideologiaamme. Jos jämähtäisimme pelkäksi eliitti-ihmisten kaupunginosajoukkueeksi olisimme juuri siinä pisteessä, josta olemme pyrkineet pois. Seuran säännöissä toimintamme tarkoitukseksi on määritelty "eri yhteiskuntaluokkien välisen sosiaalisen kuilun kaventaminen jalkapallon avulla."
Thomas stumppaa sikarinsa ja nousee ylös.
- Havainnollistaakseni asiaa aion nyt viedä toimittajan paikkaan, mistä kaikki sai alkunsa. Mutta otetaan toki nuorisoa seuraksi. Pojaaat!!!
Kolme nuorukaista kirmaa yläkerrasta. Thomas esittelee klaaninsa: Janne, Samu, Paul. Siirrymme pihamaalle. Pojilla on pallo mukana. Suureksi helpotuksekseni Paul istuu rattiin, sillä Thomas on kumonnut drinkkejä kiivaaseen tahtiin.
- Mihin ollaan menossa?
- Pelaamaan futista tietysti.
Thomas ottaa pitkän kulauksen taskumatistaan. Ajomatka on lyhyt.Yllätyksekseni Paul pysäköi auton golfkentän reunaan. Purkaudumme autosta. Kentällä näyttää hääräävän golfinpelaajia, joiden joukosta tunnistan varmuudella ainakin Casimir Ehrnroothin. Seurue huomioi saapumisemme ja keskeyttää golfpelinsä.
Pojat säntäävät kentälle ja alkavat innokkaasti pallotella. Pian he ryhtyvät kiskomaan merkkikeppejä maasta ja asettelemaan niitä maalikehikoiksi. Golfporukka lähestyy uhkaavasti, karjuen jotakin ruotsiksi. Thomas käärii hihansa ja lähtee poikien tueksi. Itse jään pelokkaana sivusta seuraamaan tilanteen kärjistymistä. Käsirysy näyttää olevan väistämätön. Harmaahapsinen herrasmies yrittää kumauttaa Samua mailallaan. Sananvaihdosta ymmärrän ainoastaan yhden lauseen. Thomas mylvii:
- Satans runkare...!!!
Lopulta golfmiehet kuitenkin vetäytyvät nyrkkiä puiden. Jalkapalloilu jatkuu. Thomas osallistuu peliin maalivahtina. Ilmeisestä humalatilastaan huolimatta hän esittää pari sähäkkää reaktiotorjuntaa. Minua harmittaa, että kamerani unohtui edellisyönä Zetorin narikkaan.
Aikansa riehuttuaan Thomas vetäytyy pelistä ja siirtyy seurakseni kentän laidalle. Olen kokenut niin hämmentäviä asioita, että Thomaksen taskumatistaan tarjoama naukku tulee tarpeeseen.
Poikien peli vaikuttaa hämmästyttävän korkeatasoiselta, varsinkin ottaen huomioon epätasaisen alustan. Siksi johdunkin kysymään:
- Ehkä teidän kannattaisi asettaa myös urheilullisia tavoitteita?
- Tietysti. Tavoitteemme ovat Euroopan kentillä.
Naurahdan, mutta hymyni kuolee kun huomaan, että Thomaksen kasvot ovat haudanvakavat. Epäilen konjakin tehneen jo tehtävänsä, mutta ryhdyn silti hiukan epävarmana jatkamaan keskustelua..
- Niin... Mikä ettei... jos teillä on motivoituneita junnuja niin muutama vanha divaripelaaja jonka saatte innostumaan tosta ideologiapuolesta ja sillain. Suomessa on niin heikko taso, että kyllä mikä tahansa organisaatio kakkoseen asti kykenee nousemaan jos intoa riittää....
- Beckham.
- Anteeksi?
- David Beckham.
- Hehheh... Teillä riittää huumorintajua...
- Pitää paikkansa, mutta en koskaan laske leikkiä jalkapallosta!
- Mutta....mutta kuvitteletteko todella että ManUn ja Englannin maajoukkueen tähti mistään hinnasta tulisi Suomeen saatikka Westendiin pelaamaan. Miten edes Teidän rahanne voivat riittää...
- Voin vakuuttaa että David on joka pennin arvoinen. Hänen keskityksensä ruokkivat kookkaita kärkipelaajiamme. Puhumattakaan erikoistilanteista.... niihin hänen mukaantulonsa tuo kokonaan uuden ulottuvuuden.
Käsitän, että olemme saavuttaneet pisteen, josta eteenpäin oma pikkuporvarillinen sieluni ei enää kykene seuraamaan suurmiehen ajatuskulkua. Niinpä kättelen Thomaksen, joka suostuu päästämään minut menemään vasta kun lupaan saapua myös Beckham-siirtoa käsittelevään tiedotustilaisuuteen.