yla
logo
banneri_yla
banneri
banneri_ala
banneri_oik
ShakkiNet - artikkelit/pakinakulma_yla



Kemi, kaupunki Perämeren pohjukassa …

”... luonto karua, asukkaat yksinkertaisia.” Näin väittävät ilkeämieliset torniolaiset, mutta se on vain pelkkää kateutta. Mitä sitten Tieteen Viimeisin Saavutus todistaa Kemistä? Kyseessä on Suomen ainoa kaupunki, jonka valtionvelka on täydellisessä tasapainossa – verrattuna hyttysten määrään juhannusaattona keskimäärin per kuutiometri. Aivan tasantarkkaa lukua ei tiedetä kummastakaan mutta suuruusluokka on sama. Lisäksi Kemissä on perustettu Nutcase-konttori syyntakeettomille sekä julkaistu kunnanvaltuuston byrokraattisia kertomuksia sarjakuvan muodossa, jotta torniolaisetkin niistä jotain älyäisivät.

Yllä olikin riittävästi houkutusta Daniel J. Nätylle osallistua taas kerran Kemin shakkiturnaukseen. Hän päätti lentää sinne Helsingistä uudenkarhealla potkurikoneella, jolla entiset suihkukoneet oli korvattu globalisaation, kvartääritalouden tai jonkin muun Hienon Sanan nimissä. Näin matkustajat pääsivät nauttimaan 50% pitemmästä lentoajasta. Kyseinen rimpula kykenee vaivatta nousemaan keskikokoisten pilvenpiirtäjien yläpuolelle ja voittaa matkanopeudessa useimmat helikopterit, ellei vastatuuli ole kovin raivokasta. Sisätilat on suunniteltu pygmikansalle ja hiostavat muovipenkit viettävät eteenpäin vaikkei matkustaja olisi mitään ottanutkaan. Ei siellä tosin mitään miestä väkevämpää tarjotakaan. Toisaalta tämä on hyvä keino saada matkustajat pitämään turvavyönsä kiinni, sillä muutoin ei penkillä pysy.

Perillä Näty majoittui paikalliseen hotelliin, josta hänellä oli aikaisemmilta kerroilta pelkkää positiivista sanottavaa. Nyt kuitenkin hotellin Simosta (?) kotoisin oleva henkilökunta oli päättänyt luoda Danieliin kunnolla taisteluhenkeä turnausta varten. Vaikka käytävät ja yleiset tilat oli hyvin ilmastoitu, oli huoneessa tulenpalavan kuuma. Kemiä tunteville on turha mainitakaan, ettei ulkona ollut helle, joten emme mainitse sitä tässä. Ikkunan avaaminen ei läpivedon puuttuessa vaikuttanut muuhun kuin melun lisääntymiseen.

Saunallisen huoneen suihkusta tuli ainoastaan melkein kiehuvaa vettä. Useiden minuuttien odottamisen jälkeen se jäähtyi lähes, mutta ei ihan, siedettävän kuumaksi. Tämä oli sikäli yllätys, että vessan hanat toimivat normaalisti. Tosin vessanpytyn viereen oli asennettu käsisuihkun hana siten, ettei edes Nätyn kokoinen henkilö (lähempänä kukkakeppiä kuin moukarinheittäjää) mahtunut siihen kunnolla istumaan. Lisäksi hanaan oli mahdoton olla osumatta, jolloin kaikki kastui. Vahingon olisi voinut kuivata hiustenkuivaajalla, jos se olisi toiminut. Tilanteen kruunasi luuppiin jäävä teksti-tv mutta onneksi kuitenkin muutama tv-kanava näkyi.

Pelipaikalla tuli heti kättelyssä vastaan turnauksen vanhin osanottaja; 89-vuotias Väinö (nimi muutettu). Näty oli voittanut Väinön (nimi edelleen muutettu) 2 vuotta aiemmin, mutta tällä välin veteraani oli kasvattanut vahvuuslukuaan 1030:stä yli 1060:n. Kuka sanoo, ettei vanhana opi? Pelin avaus noudatti Yltiögambiitin riekalemuunnelmaa, jossa edellämainittu Eino (nimi muutettu varmuuden vuoksi uudelleen) uhrasi sotilaan tilaetua saadakseen. Syntyneen edun hän käytti viilettämällä kuninkaallaan iloisesti ympäri lautaa, mutta hengästyi lopulta mennen epähuomiossa mattiin. Kesti hetken ennenkuin kumpikaan huomasi sitä, joten tästä pelistä tulevat asiantuntijat varmasti kohisemaan vielä pitkään.

Toinen peli oli etutempoisesti kiihdytettyä Sumppujumitusta, jossa Näty heti alussa uhrasi sotilaan ja aseman, mutta hävisi silti. Olisi varmaan pitänyt uhrata vielä upseeri kun oli niin ahdasta. Samana päivänä pelattiin vielä kolmaskin peli, joka oli Kuningasgambiittia. Näty selvisi avauksesta uskolla ja lujalla luottamuksella ja innostui hyvässä asemassa sommittelemaan. Kaikki sujui kuten Näty oli laskenutkin, mutta savun hälvettyä hän olikin upseerin tappiolla. No, aina ei voi voittaa.

Seuraavana aamuna Näty pääsi viekkaudella ja vääryydellä kaksi sotilasta voitolle preussilaisessa avauksessa. Tästä rohkaistuneena hän päätti siirtyä eriväristen lähettien loppupeliin ja vastustaja huokaisi helpotuksesta. Tasapeliksi meni. Viimeinen peli oli ovelaa norjalaista vastaan. Asemassa, jossa Fritz12 jälkeenpäin julisti Nätyllä olevan +12 etua, väitti norjalainen sen olevan teoreettinen tasapeli. Peliä jatkettiin vielä jonkin aikaa norjankielisten vaatimusten säestämänä, kunnes Näty suostui tasapeliin suorassa voittoasemassa. Onneksi vastustaja ei ollut ruotsalainen.

Yhteenvetona mainittakoon, että hotellivastoinkäymisten ainoa selitys lienee se, että henkilökunta luuli Nätyä torniolaiseksi. Danielin aivopoimuun piirtyivät tulikirjaimin sanat: ”Ei enää koskaan huonetta 285!” Toisaalta vastoinkäymisiä peleissä ja hotellissa lievensi yllättävä havainto: koko matkalla ei nähty ensimmäistäkään hyttystä. Siis Kemissä keskikesällä!! Koskeeko maaltapako hyttysiäkin?

Täten jäi myös kokeilematta kaksi hyvää hyttystentorjuntakeinoa. Yksi keino on peruuttaa niiltä lentolupa, sillä kävelevistä mötiäisistä ei ole suurta haittaa. Tosin Keminmaan Kukka ja Akku -firman lakiosasto on sitä mieltä, että ”hyttynen” yleiskäsitteenä on epämääräinen, joten kielto pitäisi toimittaa joka sääskelle erikseen.

Toinen Hesarissa kuvattu keino on lupaavampi. Valellaan ensin itsensä kossulla ulkoisesti. Sitten ripotellaan hiekkaa päällensä. Kun sitten hyttyset tulevat kossusta jurriin ja rähinätuulelle, ne kivittävät lopulta toisensa hengiltä niillä hiekanjyväsillä. Näty päätti kokeilla tätä seuraavalla kerralla mikäli hyttyset paluumuuttavat taas Kemiin.


Tuuppaaja Niemetyinen


10.7.2011